På svenska | In English | Tekstiversio | Sivukartta | Palaute | Yhteystiedot Tarkennettu haku
Suurenna Pienennä
työ- ja elinkeinoministeriö

Kuluttajaturvallisuuslaki

Keskeinen sisältö

Kuluttajaturvallisuuslainsäädännön lähtökohtana on, että kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen on oltava turvallisia. Tavara tai palvelu ei saa aiheuttaa vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Vastuu turvallisuudesta on toiminnanharjoittajalla eli tuotteen valmistajalla, maahantuojalla ja jakelijalla tai palveluntarjoajalla.


Uusi kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) astui voimaan 1.1.2012. Kuluttajaturvallisuuslain ja sen edeltäjän (laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta 75/2004) tarkoituksena on varmistaa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuus ja ennaltaehkäistä kulutustavaroista ja kuluttajapalveluista aiheutuvia terveys- ja omaisuusvaaroja. Vaaran ilmetessä varmistetaan, että vaara saadaan riittävän tehokkaasti poistettua ja vahingot estettyä tai minimoitua. Yhtäältä halutaan turvata korkealaatuinen kuluttajaturvallisuusvalvonta ja toisaalta parantaa toiminnanharjoittajien edellytyksiä harjoittaa toimintaansa.


Kuluttajaturvallisuuslailla asetetaan vaatimukset turvalliselle kulutustavaralle ja kuluttajapalvelulle ja myös perusteet sille, miten niiden vaarallisuutta arvioidaan. Toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, ettei  tavara tai palvelu ole vaarallinen. Havaitessaan vaaran, toiminnanharjoittajan tulee ilmoittaa tästä valvontaviranomaiselle. Samalla on ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin hän on ryhtynyt vaaran takia, kuten jakelun keskeyttämiseen, korjaamiseen tai markkinoilta poistamiseen.


Toiminnanharjoittajan tulee tietää tarjoamastaan tuotteesta riittävästi ja osattava arvioida siihen liittyvät riskit. Tämän lisäksi hänen on annettava kuluttajille tarpeellista tietoa tavarasta tai palvelusta, jotta he voivat arvioida siihen liittyvät vaarat. Tällaisia ovat esimerkiksi käyttö- ja huolto-ohjeet tai varoitukset. Kuluttajien informoinnista on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksella kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista (613/2004).


Kuluttajapalvelut

Kuluttajaturvallisuuslaissa on erityisiä säännöksiä kuluttajapalveluja tarjoavan tahon velvollisuuksista.  Tiettyjä, merkittäviä riskejä sisältävää palvelua tarjoavan toimijan tulee tehdä toiminnasta aloittamisesta etukäteen ilmoitus kunnan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittajan tulee myös laatia toimintaansa koskeva kirjallinen turvallisuussuunnitelma eli turvallisuusasiakirja. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi huvipuisto, kuntosali, leikkikenttä, seikkailu- ja elämyspalvelu, kiipeilykeskus, uimaranta, uimahalli ja laskettelukeskus. Ilmoitusvelvollisuus kunnalle koskee vain uusia, kuluttajaturvallisuuslain voimaantulon jälkeen palvelun tarjoamisen aloittavia toiminnanharjoittajia, jotka tarjoavat tällaisia palveluita. Turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuus sen sijaan koskee kaikkia tarjolla olevia palveluja riippumatta siitä, onko niitä aloitettu tarjoamaan nykyisen lain vai sen edeltäjän voimassaolon aikana.


Tarkempia säännöksiä turvallisuusasiakirjan sisällöstä ja laatimisesta on annettu valtioneuvoston asetuksella eräitä kuluttajapalveluja koskevasta turvallisuusasiakirjasta (1110/2011).


Suhde muuhun lainsäädäntöön

Kuluttajaturvallisuuslainsäädännön tavoitteena on ehkäistä ennakolta terveys- ja omaisuusvaaroja. Siinä ei säännellä korvausvastuuta koskevia kysymyksiä. Siinä ei myöskään lähtökohtaisesti säännellä kuluttajansuojalaissa säädetyistä seikoista eikä rikosoikeudellisista kysymyksistä. Kuluttajaturvallisuuslainsäädännön ulkopuolelle jäävät myös ympäristöhaitat, asiakkaan mahdollinen tyytymättömyys tavaraan tai palveluun sekä laatukysymykset siltä osin, kun kyse ei samalla ole tuoteturvallisuuteen liittyvistä asioista.


Kuluttajaturvallisuuslaki on yleislaki, jota ei pääsäännön mukaan sovelleta silloin, kun muualla lainsäädännössä on tiettyjen kulutustavaroiden tai kuluttajapalvelujen turvallisuutta koskevaa sääntelyä. Jos turvallisuutta koskeva sääntely erityislainsäädännössä ei kuitenkaan kata kaikkia turvallisuuskysymyksiä tai jos erityislainsäädännössä ei edellytetä vähintään samaa turvallisuustasoa taikka jos erityislain hallinnolliset pakkokeinot eivät ole yhtä kattavia kuin yleislaissa, yleislakia voidaan soveltaa sellaisiin kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuutta koskeviin seikkoihin, joihin erityislainsäädäntö ei tuo riittävää turvallisuustasoa.


Valvonta

Kuluttajaturvallisuuslaissa on säädetty valvontaviranomaisten toimivaltuuksista, valvonnan suunnittelusta ja hallinnollisista pakkokeinoista. Valvontaviranomaisia ovat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, kunnat ja Tulli. Tukes valvoo, että kulutustavarat ja kuluttajapalvelut täyttävät kuluttajaturvallisuuslainsäädännön vaatimukset eivätkä aiheuta vaaraa kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle. Valvonta on pistokokeenomaista. Viranomaiset eivät tarkasta kaikkia tuotteita. Valvontaviranomaiset eivät myöskään myönnä hyväksymisiä turvallisille tuotteille, vaan toiminnanharjoittaja vastaa että tuote on turvallinen. Käytännössä Tukes keskittyy kulutustavaroiden turvallisuuden valvontaan. Palveluiden turvallisuutta valvotaan paikallisesti eli kunnissa.


Kunnat valvovat aluehallintovirastojen ohjauksessa erityisesti kuluttajapalveluiden turvallisuutta alueellaan. Lisäksi kuntatasolla valvotaan paikallisesti valmistettavia tavaroita. Kunnassa kuluttajaturvallisuusvalvonta on osa ympäristöterveydenhuoltoa, johon kuuluvat myös mm. elintarvike- ja terveydensuojeluvalvonta. Tukes ohjaa valvontaa valtakunnallisesti, koordinoi ja järjestää koulutusta alue- ja paikallishallinnolle. Aluehallintovirastot koordinoivat valvontaa alueellaan ja järjestävät esimerkiksi valvontaprojekteja.


Tulli valvoo Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolelta tulevien kulutustavaroiden turvallisuutta. Tulli voi valvoa Suomessa tapahtuvan tavaraerän purkamisen ja siihen liittyvän varastoinnin yhteydessä myös sellaisia tavaroita, jotka toimitetaan Suomeen Euroopan unionin jäsenmaista.


Joidenkin tuote- ja palveluryhmien turvallisuudesta ja valvonnasta on säädetty erikseen. Joissain tuotteissa eri turvallisuusominaisuudet kuuluvat useamman eri viranomaisen valvontaan.

 

Lisää tietoa kuluttajaturvallisuudesta löydät Tukesin verkkosivuilta.

 


Sivua viimeksi päivitetty: 22.6.2015
Tulosta sivu