Aineettomat oikeudet (IPR)

 Aineettomat oikeudet ovat tärkeitä liiketoiminnan ja kansainvälisen kaupan välineitä. Aineettomia oikeuksia (intellectual property rights, IPR) ovat esimerkiksi patentti, tekijänoikeus, mallisuoja ja tavaramerkkioikeus.

Kansallisessa aineettomien oikeuksien strategiassa (Valtioneuvoston periaatepäätös 26.3.2009) nähdään IPR-alalla neljä kehityssuuntaa:

• globalisaatio
• digitalisoituminen ja konvergenssi
• aineettomien oikeuksien politisoituminen
• kentän laajentuminen.

Globalisaatio näkyy suomalaisyritysten arkipäivässä siten, että kansainvälisten käytäntöjen osaamisesta on tullut yritysten menestystekijä. Suomen lainsäädännön liikkumavapaus on kaventunut, kun Suomi on liittynyt osaksi kansainvälisen kaupan ja IPR-oikeuden sopimusjärjestelmiä ja on EU:n jäsenenä velvoitettu noudattamaan yhteisön sääntelyä. Sitoutuminen kansainvälisiin järjestelmiin on kuitenkin avannut ovet kansainväliseen kauppaan.

Digitalisoituminen ja konvergenssi näkyvät selvimmin tietotekniikassa, joka on tuonut audiovisuaaliset tuotanto- ja jakelujärjestelmät kaikkien käyttöön. Yksityisellä ihmisellä voi olla tietokoneessaan laskin, kirjoituskone, posti-, pankki- ja kauppapalvelut, puhelin, kirjasto (internet), pelejä, radio, televisio, kamera ja paikannuslaite. Kehityksen myötä tekijänoikeudella suojatun materiaalin tekninen kopiointi ja jakelu tietoverkossa on käytännössä ilmaista.

Politisoituminen näkyy siinä, että aiemmin alalle etäisillä asioilla kuten terveydenhuollossa, on nyt vahva aineettomiin oikeuksiin liittyvä ulottuvuus. Aineettomien oikeuksien kenttä on laajentunut; IPR on aiemmin ollut leimallisesti liikeyritysten välistä neuvottelua ja sopimista. Nyt kuluttaja joutuu yhä enemmän tekemisiin esimerkiksi tekijänoikeuden ja tuoteväärennösten kanssa. Myös käyttäjien itsensä tekemät viestintäsisällöt ovat nousseet merkittävään asemaan. Laajentumisesta kertoo, että maailmassa on vireillä noin 4,2 miljoonaa patenttihakemusta. Kasvu on suurta etenkin Kaukoidässä.

Aineettomien oikeuksien toimintaympäristöä tulisi strategian mukaan parantaa erityisesti seuraavilla alueilla:

• osaaminen
• oikeuksien tehokkuus
• kilpailuoikeus ja markkinoiden toimivuus
• hallinnon tehokkuus.

Merkittävimmät uudistukset liittyvät osaamiseen ja koulutukseen. Aineettomia oikeuksia koskevaan koulutukseen tulee lisätä liiketoimintaosaamista kuten manageriosaamista ja kansainvälisten sopimuskäytäntöjen osaamista. Aineettomien oikeuksien taloudellista analyysiä tulee kehittää.