Maaseutupolitiikasta yleisesti

Laaja maaseutupolitiikka on toimintatapa, jossa eri hallinnon alat ja maaseudun sidosryhmät suuntaavat yhdessä politiikkaa siten, että maaseutu ja sen asukkaat otetaan huomioon kokonaisuutena. Toiminta käsittää eri hallinnonalojen poliittiset linjaukset, päätökset ja budjettivarojen käytön. Laajan maaseutupolitiikan toteutuminen edellyttää päätösten ja toimenpiteiden vaikuttavuuden tunnistetaan ja huomioidaan jo päätöksentekovaiheessa. Päätökset ja valitut politiikan linjat vaikuttavat eri tavoin erityyppisillä alueilla. Tätä varten on kehitetty maaseutuvaikutusten arviointi –menetelmä käyttöön otettavaksi kaikessa alueellisia vaikutuksia sisältävässä päätöksenteossa sekä keskushallinnossa että aluetasolla.

 

Suppeaa maaseutupolitiikkaa ovat yhteiskunnalliset välineet, joilla maaseutua käytännössä kehitetään. Näitä ovat mm. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän teemaryhmät, EU:n osarahoittamat maaseutu- ja rakennerahasto-ohjelmat, toimintaryhmätyö, kylätoiminta sekä maakuntaohjelmat maaseutuun kohdistuvilta osiltaan.

 

Laajasta maaseutupolitiikasta vastaavat työ- ja elinkeinoministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Maaseudun kehittämistoimia sovittaa yhteen ja maaseutuun kohdistettavien voimavarojen tehokasta käyttöä edistää maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR).

Maaseutualueiden elinvoimaisuus ja kilpailukykyisyys edellyttävät politiikkaa, jossa maaseutualueiden erityispiirteet huomioidaan ja hyödynnetään. Maaseutualueiden kehittäminen edellyttää ennen kaikkea uusia toimintatapoja, joilla käytössä olevien resurssien vaikuttavuutta parannetaan.

 

OECD:n vuoden 2008 maaseutupolitiikan maatutkinnassa Suomea pidetään maaseutupolitiikan edelläkävijänä ja suomalaista maaseutupolitiikan mallia ainutlaatuisena.

 

Tiivistelmä OECD:n maaseutupolitiikan maatutkinnasta 2008