Päästökauppadirektiivi
Päästökauppadirektiivin (2003/87/EY) mukainen yritysten välinen päästökauppajärjestelmä käynnistyi EU:ssa vuoden 2005 alussa. Päästökaupan tavoitteena on vähentää päästöjä siellä, missä se on kustannustehokkainta. Päästökauppajärjestelmä kattaa suurten teollisuuslaitosten ja yhteenlasketulta nimelliseltä lämpöteholtaan yli 20 MW:n laitosten hiilidioksidipäästöt. Suomessa järjestelmään kuuluu myös 20 MW tai sitä pienempiä kaukolämpöä tuottavia laitoksia. Päästökauppajärjestelmä kattaa yli 40 prosenttia koko EU:n kasvihuonekaasupäästöistä ja Suomessa noin puolet kasvihuonekaasupäästöistä.
Päästökauppadirektiivin tarkoituksena on, että päästökauppajärjestelmään kuuluvien toimialojen päästöt pysyvät kansallisissa päästöoikeuksien jakosuunnitelmissa määritellyn kokonaismäärän rajoissa ja vuodesta 2013 alkaen koko EU:n päästökauppasektorille asetetun päästökaton rajoissa. Vuosina 2005-2012 päästöoikeuksien jako perustuu komission hyväksymään kansalliseen päästöoikeuksien jakosuunnitelmaan. Kansalliset jakosuunnitelmat on laadittu vuosille 2005-2007 ja 2008-2012. Komission hyväksynnän jälkeen jäsenvaltiot ovat jakaneet maksuttomat päästöoikeudet kunkin laitoksen toiminnanharjoittajalle. Yksi päästöoikeus vastaa yhtä hiilidioksiditonnia.
Päästökauppajärjestelmään kuuluvilla laitoksilla tulee olla toimivaltaisen viranomaisen myöntämä kasvihuonekaasujen päästölupa. Lupaan liittyy päästöjen seuranta- ja raportointivelvoitteita sekä velvoite palauttaa vuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle päästöoikeusmäärä, joka vastaa laitoksen edellisen kalenterivuoden päästöjä.
EU:n päämiehet ja Euroopan parlamentti pääsivät sopuun EU:n ilmasto- ja energiapaketista joulukuussa 2008. Tähän pakettiin sisältyy direktiivi päästökauppadirektiiviin muuttamisesta (2009/29/EY) vuoden 2012 jälkeiselle ajalle. EU:n riippumaton 20 %:n päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta toimeenpannaan ja jaetaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten eli päästökauppasektorin ja päästökauppasektorin ulkopuolisten lähteiden eli ei-päästökauppasektorin kesken. EU:n päästökauppasektorin vähennystavoite on 21 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
Päästökauppakausi pitenee 8 vuoteen kattaen vuodet 2013-2020. Soveltamisala laajenee. Soveltamisalaan tulevat hiilidioksidipäästöjen lisäksi alumiinin tuotannon perfluorihiilipäästöt ja kemianteollisuuden typpioksiduulipäästöt. Kansallisista jakosuunnitelmista luovutaan. Päästöoikeuksien jaossa siirrytään eri toimialojen harmonisoituihin jakomenetelmiin. Päästöoikeuksien jako huutokaupalla on ensisijainen menetelmä ja sitä sovelletaan sähköntuotantoon. Energiaintensiivinen teollisuus saa päästöoikeuksia pääsääntöisesti ilmaiseksi tiukkojen harmonisoitujen jakosääntöjen mukaisesti.
