Kansainvälisesti käytetyin yhteiskunta- ja yritysvastuun
raportointistandardi on GRI (Global Reporting
Initiative) G3 -ohjeisto. Ohjeisto koostuu raportointia ohjaavista periaatteista ja
raportoinnin mittareista.
G3-ohjeistossa raportoinnin sisältöä koskevat olennaisuuden,
sidosryhmien osallistamisen, kestävän kehityksen ja täydellisyyden periaatteet.
Raportoinnin laatua ohjaavat puolestaan tasapainoisuuden, vertailukelpoisuuden,
oikeellisuuden, selkeyden ja varmennettavuuden periaatteet. Ulkopuoliset
organisaatiot eivät ole kuitenkaan varmentaneet kaikkia GRI G3
-raportointiohjeistoa soveltaneiden suomalaisten yritysten yhteiskunta- ja
yritysvastuun raportteja.
Raportointivaatimukset koostuvat seuraavista osa-alueista:
1) strategiasta ja analyysistä, 2) organisaation profiilista, 3)
raportointiperiaatteista ja -rajauksista, 4) hallintokäytännöistä, 5) sitoumuksista
ja sidosryhmäyhteistyöstä, 6) johtamisen lähestymistavoista sekä 6) taloudellisen,
7) sosiaalisen ja 8) ympäristövastuun indikaattoreista.
Muita kansainvälisiä yritysten ja muiden työyhteisöjen
vastuullisuuden arvioimiseen, mittaamiseen ja raportointiin liittyviä standardeja
ovat mm. AA 1000 ja vuonna 2010 valmistunut ISO 26000. Myös jotkut suomalaiset
toimialaliitot ovat laatineet toimialakohtaisia raportointiohjeita, kuten
Elintarviketeollisuusliitto ja energia-alan keskusliitto, Finenergy. Niin ikään
on julkaistu erillisiä kansainvälisiä ja suomalaisia yritysten ympäristövastuun
arviointimittareita ja -standardeja, kuten ISO 14001 ja Carbon Disclosure
Project. Esimerkiksi ISO 26000 ja toimialaliittojen arviointi- ja
raportointiohjeet eivät sisällä GRI G3:n tavoin ulkopuolisen organisaation
varmennusta. Sijoittajat voivat hyödyntää yritysten vastuullisuuden
raportointi- ja arviointitietoja.
