Innovaatiostrategiassa käytettyjä käsitteitä
Kansallinen innovaatiostrategia linjaa innovaatiopolitiikan lähivuosien kehittämistä. Strategia keskittyy niihin muutoksiin ja uudistuksiin, joita laaja-alainen innovaatiopolitiikka avoimessa, maailmanlaajuisessa toimintaympäristössä edellyttää.
Innovaatiopolitiikalla vaikutetaan julkisin toimenpitein innovaatiotoiminnan edellytyksiin ja innovaatioympäristön toimivuuteen sekä innovaatioiden syntyyn ja hyödyntämiseen taloudessa ja yhteiskunnassa.
Laaja-alainen innovaatiopolitiikka tukee eri politiikkasektoreiden (sosiaali- ja terveys, energia, liikenne, tietoyhteiskunta, koulutus, alueiden kehitys jne.) uudistumista innovaatiotoiminnan keinoin. Se korostaa politiikkasektoreiden ja strategisesti johdetun julkisen innovaatiotoiminnan yhteistyön tärkeyttä.
Innovaatio-järjestelmä on kokonaisuus, jonka muodostavat tiedon ja osaamisen tuottajat, hyödyntäjät ja näiden väliset vuorovaikutussuhteet.
Innovaatiotoimintaympäristö on yhä selkeämmin osa globaalia innovaatiokeskittymien verkostoa. Keskittymät voivat olla globaaleja, kansallisia tai alueellisia.
Systeemisyys kuvaa ilmiöiden kytkeytymistä yhteen ja keskinäisiä riippuvuuksia. Yhden toiminnon muuttaminen edellyttää yleensä siihen liittyvien muiden prosessien vastaavaa kehitystä.
Innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä osaamislähtöistä kilpailuetua. Innovaatioita voivat olla markkinoille tuodut uudet tai parannetut tuotteet (tavara tai palvelu) ja uudet tuotantoprosessit kuten tuotantomenetelmät tai työtavat. Innovaation perustana voi olla uusi teknologia, olemassa oleva sovellus tai uuden tiedon löytyminen.
Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko eduskunnalle (pdf) (246 KB)
Ehdotus kansalliseksi innovaatiostrategiaksi 12.6.2008 (pdf) (243.5 KB)
