TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNTA LAUSUNTO 1/2008 Julkinen
Hakijat A ja B
Vastapuoli X
Asia Kohtuullinen korvaus
Vireille 1.11.2005
Annettu 25.1.2008
SELOSTUS ASIASTA
A ja B ovat tehneet X Oy:n (jäljempänä X) palveluksessa ollessaan masuunin jäähdytyselementin valmistamista koskevan menetelmäkeksinnön. A:n työsuhde X:ssä on alkanut 1972 ja B:n työsuhde X:ssä on alkanut 1994.
A ja B ovat ilmoittaneet työnantajalleen keksinnön tekemisestä. Työnantaja ei ole toimittanut keksijöille kirjallista ilmoitusta keksintöön perustuvien oikeuksien ottamisesta. Keksinnölle on haettu eurooppapatenttia, joka on sittemmin myönnetty. Eurooppapatentin haltijoina ovat ulkomaalainen yhtiö Y ja X. Keksijöiksi patenttijulkaisuun on merkitty C ja D A:n ja B:n lisäksi.
Asiassa on riidatonta, että X on jo suorittanut patenttihakemuksen jättämisen aikaan voimassa olleen konsernin työsuhdekeksintöohjesäännön mukaisesti A:lle ja B:lle yhteisesti keksintöön perustuvana korvauksena innovaatiopalkkion 1.009,13 euroa.
A ja B (jäljempänä myös keksijät) ovat pyytäneet työsuhdekeksintölautakunnalta lausuntoa keksinnön arvon määrittämisestä ja heille kuuluvan kohtuullisen korvauksen määrästä.
HAKEMUS
1990- luvun puolivälissä X:n MCP- osastolla oli kiinnostusta kuparisten jäähdytyselementtien etuihin raudan valmistuksessa. Koska X oli päättänyt pidättäytyä raudanvalmistusteknologiasta MCP etsi uutta partneria yhtiön ulkopuolelta. Eri vaiheiden jälkeen oli päädytty Y:hyn. Tässä vaiheessa oli käynyt ilmi, että kyseinen liiketoiminta oli maailmalla tiukasti saksalaisella yritysyhteenliittymällä. Yhtymä oli saanut patentin menetelmälle, jossa elementti oli valmistettu valssatusta kuparilaatasta, johon oli poraamalla tehty vesikanavat. Kyseistä patenttia oli hyvin vaikea kiertää.
MCP ja Y olivat käynnistäneet yhteisen kehitysprojektin, jonka tuloksena syntyi kyseinen keksintö, jossa vesikanavat saadaan aikaan valumenetelmän yhteydessä.
---
Yhteistyösopimuksen mukaan Y huolehtii keksinnön patentoinnista ja tuotteen markkinoinnista ja MCP tuotteen valmistuksesta. Ensimmäisen kaupan jälkeen vuonna 1997 tuotteesta tuli menestys halvemman hinnan ja parempien ominaisuuksien ansiosta.
---
Tuotteen valmistuksessa hyödynnetään olemassa olevia laitteistoja, jolloin tuotteen kehityskustannukset ovat olleet ainoastaan vähäisiä henkilöstökuluja. Tuotannon aloittaminen ei vaatinut mitään investointeja. Keksintö hyödyntää täysin olemassa olevia laitteistoja ja sitä kautta tuotantoasteen nousun tuottama hyöty ei näy tuotteen katteessa, vaan muualla X:n tehtaan tuloksessa. X:n erään toisen tuotantolinjan eli valssaamon saama hyöty oli varsin merkittävä. Keksinnön käynnistämän liiketoiminnan koko tehtaalle tuoma liikevoitto on ollut arviolta 1,5 kertaa masuunielementeistä saaman liikevoiton suuruinen. Ilman keksintöä X ei olisi mukana kyseisessä liiketoiminnassa, joten koko liiketoiminnasta saatu hyöty on laskettava kompensaation perusteeksi. Keksinnön patentointikustannuksista on vastannut Y.
A ja B olivat lähettäneet X:n innovaatiolautakunnalle 16.10.2003 kompensaatioesityksen. X:n tarjousehdotus kompensaatioksi oli ollut 12.000 euroa, minkä keksijät olivat hylänneet.
VASTINE
X on vastineessaan 23.1.2006 esittänyt, että yhtiön A:lle ja B:lle yhteisesti tarjoama 12.500 euron kertaluontoinen työsuhdekeksintökorvaus on riittävä.
X:n nykyinen masuunijäähdytyselementtien valmistus perustui valssaustekniikkaan. Siksi keksijöiden esittämä korvausperuste koko liikevaihdon perusteella oli väärä. Liikevaihto oli lisäksi voimakkaasti riippuvainen kuparin raaka-aineen hinnasta, joka oli noussut vuoden 2006 alkuun mennessä yli kaksinkertaiseksi historialliseen tasoonsa verrattuna.
EP-patentti on menetelmäpatentti masuunin kuparisen jäähdytyselementin valmistamiseksi jatkuvavalulla. Näin ollen patentti suojaa vain jatkuvavalulla eli liukuvalamalla valetun jäähdytyselementin valmistuksen.
Kuparisia, jatkuvavalettuja masuunien jäähdytyselementtejä oli keksijöiden esittämässä liikevaihtolaskelmassa alle puolet. Kilpailu ja tekniikka oli keksinnön syntymisen jälkeen kehittynyt siten, että vuoden 2004 kesän jälkeen kaikki masuunien jäähdytyselementtikaupat oli saatu valssatuille elementeille. X:n eurooppalaisten kilpailijoiden patentin rauettua kiinalaiset kilpailijat olivat toimittaneet menestyksellisesti valssattuja ja porattuja elementtejä. Poraamalla useita reikiä vierekkäin saadaan aikaiseksi vastaavanlainen ohut jäähdytyselementti kuin patentin suojapiiriin kuuluvalla tekniikalla valmistettu. Lähitulevaisuudessa X odotti toimittavansa lähes yksinomaan keksinnön suojapiirin ulkopuolelle jääviä valssattuja jäähdytyselementtejä. Valettujen elementtien valmistustekniikan suojaavan patentin mukaisesta keksinnöstä tuli siksi suorittaa korvaus vain tähänastisista valamalla valmistettujen elementtien liikevaihdosta.
X:n eri osastojen välisten tuotteiden siirtohinnat määritellään ns. “Arms length”- periaatteen mukaisesti. MCP-osaston liiketoiminnan aikaansaama liikevaihto oli selkeä mittari laskettaessa keksinnön rojaltikorvausta. Valssaamon ja valimon käyttämä kapasiteetti masuunilaattojen valmistamiselle olisi voitu käyttää myös muille tuotteille. Sisäisillä siirtohinnoilla spekulointi tai muun hyödyn arviointi ei kuulu keksinnön arvon määrittämiseen.
A:n ja B:n sekä Y:n palveluksessa olleiden keksijöiden välillä mahdollinen kerta- ja rojaltikorvaus oli jaettava tasan keksijöiden pääluvun mukaan. Yleisenä periaatteena on, että työnantaja maksaa keksintökorvauksen omien sääntöjensä mukaan eikä Y:n osuudesta korvauslaskelmassa ollut kysymys.
LAUSUMA
A ja B ovat 20.2.2006 oma-aloitteisesti toimittaneet työsuhdekeksintölautakunnalle lausuman. Lausuma on toimitettu X:lle tiedoksi.
A ja B ovat 20.2.2006 toimittamassaan lausumassaan todenneet, että keksinnön arvon määrittämisessä tulisi käyttää oletettua liikevaihtoa koko patentin voimassaoloajalta 1997-2017. Keksinnön mukaista valutekniikkaa voitiin soveltaa muihinkin jäähdytyselementteihin ja tämäntyyppisten tuotteiden valmistukseen kyseessä olevilla tekniikalla ja laitteilla. Keksinnöllä oli ollut suuri merkitys elementtiliiketoiminnan muodostaessa X:n tuottavimman liiketoiminta-alueen koko 2000-luvulla. Valssaamon ja valimon kapasiteettia ei olisi voitu myydä muualle. Masuunielementtien tuoma volyymin lisäys tehtaalla oli ollut niin merkittävä, että se oli otettava korvauksen määrittämisessä huomioon jollakin prosenttiosuudella.
X:n viivyttely asian käsittelyssä tuli keksijöiden näkemyksen mukaan ottaa huomioon laskemalla korvaukselle korkoa ajalta 1997-2006.
TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNNAN LAUSUNTO
Keksijöiden osuus yhteiskeksinnössä
X on katsonut, että A:n ja B:n sekä Y:n palveluksessa olleiden keksijöiden välillä mahdollinen kerta- ja rojaltikorvaus oli jaettava tasan keksijöiden pääluvun mukaan. Yleisenä periaatteena on, että työnantaja maksaa keksintökorvauksen omien sääntöjensä mukaan eikä Y:n osuudesta korvauslaskelmassa ollut kysymys.
A ja B ovat katsoneet, että Y:n keksijöitä ei voitu ottaa keksintökorvauksen jakajiksi, koska korvauksen laskentaperusteena oli MCP:n myynti Y:lle.
---
Keksinnöllä on patenttijulkaisun mukaisesti neljä keksijää. Lautakunta katsoo, että A:lle ja B:lle kuuluvassa laskennallisessa korvauksessa on huomioitava mainitut kaksi muutakin keksijää.
Keksintökorvauksia koskevan ohjesäännön merkitys asiassa
X on vastineessaan ilmoittanut noudattavansa entiseltä emoyhtiöltään omaksuttua työsuhdekeksintöjä koskevaa ohjesääntöä, joka oli ollut voimassa myös kyseessä olevan keksinnön syntyhetkellä. X on käyttänyt lautakunnalle esittämissään laskelmissa ja keksijöille tekemässään kertakorvausta koskevassa tarjouksessaan perustana mainittua työsuhdekeksintöohjesääntöä.
Työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentin mukaan milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus. Säännös on pakottava. Työsuhdekeksintölaissa ei sen sijaan ole rajoitettu työnantajan ja työntekijän oikeutta sopia keksinnön syntymisen jälkeen siitä, miten kohtuullinen korvaus määräytyy.
A ja B eivät ole päässeet X:n kanssa sopimukseen keksintökorvauksen määrästä. Asiassa ei ole myöskään esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi A:n ja B:n keksinnön tekemisen jälkeen hyväksyneen korvauksen määrittämisen työsuhdekeksintöohjesäännön perusteella.
Työsuhdekeksintölain 11 §:n 1 momentin nojalla työsuhdekeksintölautakunta on toimivaltainen antamaan lausuntoja työsuhdekeksintölain soveltamista koskevissa asioissa. Lautakunta on edellä sanotun perusteella toimivaltainen antamaan tässä asiassa lausunnon.
Työsuhdekeksintölain mukainen oikeus kohtuulliseen korvaukseen
Työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentin mukaan, milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, työntekijällä on oikeus saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus. Työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentin mukaan korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.
A ja B ovat tehneet kysymyksessä olevan keksinnön X:n palveluksessa ja X on hakemalla keksinnölle patenttia yhdessä Y:n kanssa ottanut oikeudet keksintöön. A:lla ja B:llä on siten työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada työnantajalta kohtuullinen korvaus.
Se, mitä on pidettävä kohtuullisena korvauksena arvioidaan työsuhdekeksintölain sekä sitä täydentävän oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun asetuksen (jäljempänä työsuhdekeksintöasetus) säännösten perusteella kysymyksessä olevan tapauksen olosuhteet huomioon ottaen.
Patenttijulkaisussa keksijöiksi on merkitty neljä keksijää. Lautakunta katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n ja B:n osuus keksinnön tekijöinä on yhteensä puolet ja heidän kesken osuus patentin keksijöinä jakautuu pääluvun mukaan tasan.
Keksinnön arvo
A ja B ovat katsoneet, että keksinnön arvon määrittämisessä voidaan käyttää osin lisenssianalogiaa ja osin tehtaan muiden osastojen saaman hyödyn perusteella hyötyarvoa. Keksinnön arvo on 200.000- 400.000 euroa.
X katsoo vastineessaan, että korvaus täytyy määrittää lisenssianalogian perusteella eikä asiassa ole olemassa erikseen korvattavaa tehtaan saamaa hyötyä.
Korvauksen suorittamistapa ja määrä
Keksinnön arvon määrittäminen
Työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa keksinnön arvolla tarkoitetaan sen taloudellista arvoa. Asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan keksinnön arvo on ensisijaisesti määritettävä sen mitattavan taloudellisen hyödyn perusteella, joka työnantajalle tulee keksinnön käyttöön ottamisesta, kuten keksinnön tuottamasta raaka-aine-, työvoima- tai energiasäästöstä (hyötyarvo-menetelmä). Jos edellä mainittu keksinnön arvon määrittämistapa ei ole keksinnön laadusta tai käyttötavasta johtuen sovelias, keksinnön arvo määritetään sanotun pykälän 3 momentin nojalla lisenssisopimuksiin vertaamalla (lisenssianalogia). Jos kumpaakaan edellä mainittua määrittämisperustetta ei voi käyttää, keksinnön arvo arvioidaan säännöksen 4 momentin nojalla.
Lautakunta katsoo, että keksijät eivät ole esittäneet asiassa sellaista X:n tehtaalla suoranaisesti saavutettua säästöä, josta edellä mainitun asetuksen tarkoittama hyöty voitaisiin määritellä. X:n MCP-osaston ulkopuolisessa muussa tuotannossa ei ole osoitettu olevan sellaista vertailukohdetta, jonka perusteella keksinnön tuottama säästö olisi laskettavissa. Näin ollen työsuhdekeksintölautakunta määrittää keksinnön arvon kokonaisuudessaan lisenssianalogian avulla.
Työsuhdekeksintölain ja -asetuksen edellä selostetut säännökset sisältävät yleisluontoiset ohjeet keksinnön arvon määrittämiselle. Lähtökohta keksinnön arvon määrittämisessä on keksinnön taloudellinen kokonaisvaikutus, kun kysymys on keksinnöstä, joka muodostaa osan suurempaa kokonaisuutta.
----
Keksinnön osuuskerroin muiden teknisten seikkojen perusteella
X on vastineessaan arvioinut keksinnön osuuden lisensioidusta teknologiakokonaisuudesta olevan 40 prosenttia.
A ja B ovat esittäneet, että keksinnön osuus lisensioidusta teknologiakokonaisuudesta tulisi olla yli 80 prosenttia, koska keksintö on vaikuttanut valmistustekniikkansa ansiosta ratkaisevasti masuunilaattojen tärkeimpään ominaisuuteen eli jäähdytykseen. Keksintö hyödyntää olemassa olevaa tuotantolaitteistoa.
Asiassa lausutun perusteella työsuhdekeksintölautakunta toteaa, että masuunin jäähdytyskanavien valmistamisessa on erotettavissa keksinnön lisäksi muitakin työvaiheita. Työsuhdekeksintölautakunta arvioi eri selvitysten perusteella, että keksinnön arvon määrittämisessä käytettävä osuuskerroin masuunilaattakauppojen kohteena olevasta kokonaisuudesta on 0,8.
Muiden kuin teknisten seikkojen osuus liikevaihdosta ja korjatun liikevaihdon käyttäminen
Työsuhdekeksintölautakunta on aikaisemmassa lausuntokäytännössään pitänyt mahdollisena, että keksinnön vaikutus sen aiheuttaman tuoton kasvuun voi pienentyä liikevaihdon kasvaessa erityisesti silloin, kun kysymys on kansainvälisillä markkinoilla toimivasta ja toimialallaan tunnetusta konsernista sekä tuotteesta, jonka menekille ei-tekniset seikat ovat selvästi merkityksellisiä. Lautakunta on katsonut, että sen selvittäminen, johtaako korjatun liikevaihdon käyttäminen kohtuulliseen korvaukseen, on harkittava kussakin yksittäistapauksessa itsenäisesti. Lautakunta on edelleen katsonut, että korjatun liikevaihdon käyttäminen on keksinnön arvon määrittämisessä poikkeuksellista ja edellyttää, että työnantaja esittää perustellun selvityksen siitä, miksi keksinnön suhteellinen vaikutus sen aiheuttaman tuoton kasvuun kysymyksessä olevassa tapauksessa heikkenee ja muiden seikkojen merkitys kasvaa.
Lautakunta toteaa, että tässä asiassa keksinnön arvoa määritettäessä ei-tekniset seikat voidaan ottaa huomioon niitä koskevan kertoimen määrittelyssä eikä X:n laskelmassaan esittämää korjattua liikevaihtoa ole aihetta soveltaa. Arvioinnissa on otettava huomioon se, että tuotteiden markkinointi ja jakelu loppuasiakkaille hoidetaan kokonaisuudessaan X:n yhteistyökumppanin Y:n toimesta.
X on vastineessaan ilmoittanut, että keksintöä koskevan liiketoiminnan liikevaihto on voimakkaasti riippuvainen kuparin raaka-aineen hinnasta, joka oli noussut vuoden 2006 alkuun mennessä yli kaksinkertaiseksi historialliseen tasoonsa verrattuna. X ei ole esittänyt, että muilla ei-teknisillä seikoilla olisi yhtiölle tämän tuotteen liikevaihdossa erityinen merkitys. Lautakunnan näkemyksen mukaan asiakirjoista ei myöskään ilmene, että merkityksellisinä ei-teknisinä seikkoina olisi keksinnön arvon määrittämisessä otettava huomioon esimerkiksi X:n maine ja asema markkinoilla, tavaramerkit ja muut teollisoikeudet ja markkinointi. Esitetyn selvityksen perusteella X ei ole myöskään aiemmin harjoittanut vastaavaa olevaa liiketoimintaa.
Työsuhdekeksintölautakunta on antamassaan lausunnossa 4/2007 todennut, että valmistuksen raaka-ainekustannuksiin olennaisesti vaikuttavan kuparin maailmanmarkkinahinta on viime vuosina ja edelleen vuonna 2007 ollut selvästi korkeammalla tasolla kuin keksinnön hyödyntämisen muutamana ensimmäisenä vuonna.
Lautakunta katsoo, että X:n masuunilaattatuotannon liikevaihdosta yhä suurempi osa on muodostunut kasvaneista raaka-ainekustannuksista eikä yhtiölle tulevan liikevoiton osuus ole viime vuosina kasvanut lainkaan liikevaihdon kasvuun verrattavalla tavalla.
Edellä esitettyjen ei-teknisten seikkojen vuoksi työsuhdekeksintölautakunta harkitsee oikeaksi oikaista kuparisten masuunijäähdytyselementtien liikevaihtoa ei- teknisiä seikkoja koskevalla kertoimella 0,6.
Lisenssiprosentti
X:n mukaan lisenssiprosentti on X:n konsernin toiminta-alalla tyypillisesti välillä 3-10 prosenttia, ja tässä tapauksessa yleisen käytännön mukaisesti menetelmäkeksinnölle 5 %.
A ja B ovat esittäneet, että lisenssiprosentin tulisi olla 10.
Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että lisenssiprosentit vaihtelevat aloittain ja markkinoittain. Tuotelisenssiprosentit vaihtelevat alasta toiseen 0,1 % - 8 %:n välillä (Timo Kivi-Koskinen, 2002: Työsuhdekeksinnöt, s. 85). Jos markkinoiden volyymi on suuri, voidaan ajatella, että prosentti alenee verrattuna aloihin, jossa markkinoiden volyymi on vähäinen (Rainer Oesch-Heli Pihlajamaa, 2003: Patenttioikeus, Keksintöjen suoja, s. 240).
Työsuhdekeksintölautakunta toteaa, että kysymyksessä olevan tuotantoalan lisäksi lisenssimaksun suuruuteen vaikuttavat esimerkiksi markkinatilanne, lisenssinostajalle keksinnön käyttöönottamisesta aiheutuva liiketaloudellinen riski ja investointikustannukset sekä patentin tuottaman suojan laajuus, keksinnön tekninen ja kaupallinen valmius ja tuotteen odotettu elinikä.
Työsuhdekeksintölautakunta katsoo asiassa keksinnöstä esitetyn selvityksen ja X:n esittämän arvion perusteella sovellettavan lisenssikertoimen olevan 0,05.
Valmiuskerroin
Määritettäessä keksinnön arvo lisenssianalogian perusteella on otettava huomioon keksinnön valmiusaste. Keksinnön valmiusaste määritetään sen ajankohdan mukaan, jolloin oikeus keksintöön siirtyy työnantajalle. Keskeistä on se, kuinka paljon työnantaja joutuu panostamaan keksinnön kehittämiseen valmiiksi tuotteeksi. Kysymys on kuitenkin lähinnä keksinnön teknisestä, ei kaupallisesta valmiudesta.
A ja B ovat katsoneet, että valmiuskerroin on 1, koska kyseessä oli ollut olemassa olevilla laitteilla ilman lisäinvestointeja valmistettava tuote.
X on katsonut keksinnön valmiusasteen sen tekohetkellä olleen 90 %.
Työsuhdekeksintölautakunta katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella sovellettavan valmiuskertoimen olevan 0,9.
Yhteenveto keksinnön arvosta
Keksinnön arvon määrittäminen on laskettu X Oy:n ja keksijöiden ilmoittaman masuunilaattatuotannon myynnin vuosina 1997-2004 perusteella:
Masuunilaattojen liikevaihto --- euroa * osuuskerroin 0,8 * ei-teknisiä seikkoja koskeva kerroin 0,6 * lisenssikerroin 0,05 * valmiuskerroin 0,9
Keksinnön arvoksi muodostuu edellä mainitulla perusteella 283.132,80 euroa, ja A:n ja B:n osuus keksinnön arvosta on siten kummankin osalta --- euroa.
Viivästyskorko
Hakijat ovat katsoneet, että X:n tulisi suorittaa korvauksille viivästyskorkoa.
Työsuhdekeksintölautakunnan toimivalta ulottuu työsuhdekeksintölain 11 §:n nojalla lausunnon antamiseen työsuhdekeksintölain soveltamista koskeviin asioihin. Työsuhdekeksintölaki ei sisällä määräyksiä viivästyskoron maksuvelvollisuudesta. Työsuhdekeksintölautakunta ei näin ollen ole toimivaltainen antamaan lausuntoa viivästyskoron maksuvelvollisuudesta. Toimivalta kuuluu tältä osin työsuhdekeksintölain 12 §:n nojalla Helsingin käräjäoikeudelle. Työsuhdekeksintölautakunta ei anna lausuntoa koronmaksuvelvollisuudesta.
Muut kohtuulliseen korvaukseen vaikuttavat seikat
Kuten edellä on todettu, työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentin mukaan kohtuullista korvausta määrättäessä on keksinnön arvon ja työnantajan saaman oikeuden laajuuden ohella otettava erityisesti huomioon työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.
Työsuhdekeksintöasetuksen 5 §:n mukaan arvioitaessa työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettujen työsopimuksen ehtojen ja työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitystä keksinnön syntymiselle on kiinnitettävä huomiota siihen, miten tehtävä on asetettu ja ratkaistu, kuten millä tavalla työnantajan teknologiaa ja laitteita on hyödynnetty, sekä siihen, mikä on keksijän asema sekä hänen työehtonsa ja tehtävänsä työnantajan palveluksessa.
Keksinnön työsuhdeyhteys
A ja B ovat selvityksessään katsoneet, että työsuhdekerroin tulisi määritellä seuraavasti:
tehtävän työsuhdeyhteys (a) = 5,5, ratkaisun työsuhdeyhteys (b) = 3 ja keksijän työsuhdeyhteys (c) = 0,5. Työsuhdekerroin tulisi keksijöiden näkemyksen mukaan olla 0,135.
X on vastineessaan keksintökorvausohjesääntönsä mukaisesti katsonut, että a+b+c= 3+1+0,5 = 4,5 eli työsuhdekerroin on 0,06.
Asiassa A:n ja B:n työsuhteesta ja keksinnön syntymisestä osapuolten esittämien seikkojen perusteella työsuhdekeksintölautakunta arvioi, että työsuhdekerrointa määritettäessä molempien keksijöiden osalta (a) = 3, (b) = 1 ja (c) = 1, joten sovellettava työsuhdekerroin on 0,06.
Yhteenveto kohtuullisesta korvauksesta
Työsuhdekeksintöasetuksen 7 §:n mukaan kohtuullinen korvaus on määritettävä siten, että se muodostuu osaksi kertakorvauksesta ja osaksi rojaltikorvauksesta.
Korvaus on maksettava siltä ajalta, jona keksintöä hyödynnetään, kuitenkin enintään 20 vuodelta.
X Oy on velvollinen suorittamaan sekä A:lle että B:lle vuosilta -- toteutuneen edellä mainitun keksintöä koskevan liikevaihdon osalta kertakorvauksen, jonka määrä on --- euroa x 0,06 eli --- euroa. Korvauksesta saadaan vähentää se, mitä A:lle ja B:lle on jo tästä keksinnöstä maksettu.
Vuodesta 2004 lukien muiden sellaisten kauppojen osalta, jossa A:n ja B:n keksintöä hyödynnetään, X Oy on velvollinen suorittamaan sekä A:lle että B:lle rojaltikorvauksen, jonka määrä on 0,000324 x (0,25 x 0,8 x 0,6 x 0,05 x 0,9 x 0,06) keksinnön tuottama liikevaihto.
Antti Kuningas Jaakko Ritvala
puheenjohtaja sihteeri
Asian ratkaisuun ovat osallistuneet: Antti Kuningas, Tiina Aitlahti, Jyrki Hollmén, Christina Karlia-Palomäki, Mari Komulainen, Eero Mantere ja Heta Ravolainen. Ratkaisu on yksimielinen.
