TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNTA            LAUSUNTO 1/2007    Julkinen

 

Hakija                         X

Vastapuoli                 A

Asia                           Kohtuullinen korvaus ym.

Vireille                       18.7.2005

Annettu                     30.3.2007

 

 

HAKEMUS    

X on pyytänyt työsuhdekeksintölautakunnalta lausuntoa kohtuullisen korvauksen määrästä, oikeuksistaan keksintöön työsuhteen päättymisen jälkeen sekä tahattomasta patentinloukkauksesta suoritettavasta korvauksesta.

 

X on ilmoittanut keksineensä heinäkuussa 1999 tuotteen ollessaan työsuhteessa A:ssa. Keksinnöstä oli ollut kirjallinen ilmoitus työnantajalle, jossa kuvattiin tuotteen toiminta. Tuote oli myyty vuoden 1999 aikana, jolloin työnantajalla oli oikeus keksinnön myymiseen. Työnantaja oli tällöin saanut oikeuden keksintöön muulla perusteella ja työntekijällä on oikeus saada työnantajalta kohtuullinen korvaus.

 

X:n työsuhde oli päättynyt vuoden 1999 lopussa. Työnantaja ei työsuhteen päättymisen jälkeen tehnyt sopimusta oikeuksista keksintöön. Vuoden 2000 alusta lähtien oikeus keksinnön hyväksikäyttöön on siirtynyt keksijälle. Keksinnölle on haettu patenttia vuonna 2001. Keksintö on ollut käytössä myymisen jälkeen, jolloin tahattomasta patenttiloukkauksesta on suoritettava korvausta.

 

VASTINE     

A on antanut työsuhdekeksintölautakunnan pyytämän vastineen.

 

X oli ollut työsuhteessa A:ssa 1.6.1998- 31.12.1999 välisen ajan. Kyseisenä aikana X:ää olivat sitoneet työsuhdekeksintölain säännökset muun muassa työnantajan oikeudesta saada oikeudet työsuhteessa tehtyyn keksintöön ja keksinnön raportoimisesta työnantajalle.

 

X:n vuonna 2001 tekemässä patenttihakemuksessa on viitattu A:n tuotteeseen, josta oli valmistettu asiaankuuluvat markkinointidokumentit, vaikka tuote ei ollut koskaan myyntiin päätynytkään. Kyseessä olevia dokumentteja, joista X:n patenttihakemuksessa esitetty keksintö käy selvästi ilmi, ehdittiin kuitenkin käyttää markkinointimateriaalina ja toimittaa A:n asiakkaille. Tuotteita mainostavia dokumentteja ei niiden luonteen vuoksi yleensä lähetetä mitenkään erityisen luottamuksellisina, joten tuotteeseen liittyvä keksintö oli ilmeisesti tullut julkiseksi pian mainittujen dokumenttien lähettämisen jälkeen.

 

Keksinnön tekeminen ei olisi ollut mahdollista ilman työnantajan palveluksessa saavutettujen kokemusten hyväksikäyttöä. A:lla oli ollut saada oikeudet keksintöön kokonaan tai osittain. Työsuhdekeksintölain 5 §:n ja A:n työsuhdekeksintöohjesäännön mukaan työntekijän tuli viipymättä ilmoittaa lain 4 §:ssä tarkoitetusta keksinnöstä työnantajalleen. X:n nimellä ei löydy yhtään raportoitua keksintöä A:n keksintöilmoitusjärjestelmästä. A katsoo X:n 28.1.2005 päivätyn kirjeen keksintöilmoitukseksi työnantajalle. X ei ollut ilmoittanut lain edellyttämällä tavalla A:lle aikeestaan hakea keksinnölle patenttia eikä X:n työsuhteen A:ssa päättyminen 31.12.1999 tarkoittanut sitä, että oikeus hakea patenttia keksinnölle olisi automaattisesti siirtynyt hänelle.

 

A:n toiminnot X:n yksilöimän tuotteen osalta oli myyty pois jo vuoden 1999 lopussa, joten A:lla ei ollut enää keväällä 2005 intressiä ottaa oikeuksia keksintöön. Koska X ei ollut ilmoittanut keksinnöstään työnantajalle, A:lla oli perustellusti uskonut ratkaisun olleen ei-patentoitavissa oleva työn tulos, johon työnantajalla oli ollut oikeudet työsuhteen nojalla. Keksinnön mukaisella tuotteella ei ole ollut A:lle minkäänlaista taloudellista arvoa.

 

Tahattomasta patentinloukkauksesta suoritettavan korvauksen käsitteleminen ei kuulunut työsuhdekeksintölautakunnassa käsiteltävien asioiden piiriin.

 

 

LAUSUMAT  

X on 16.9.2005 oma-aloitteisesti toimittamassaan lausumassa ilmoittanut tehneensä keksinnöstä kirjallisen ilmoituksen tuotekehityskokouksessa. Ilmoituksessa oli kuvattu laitteiston toimintaa, mutta X:lta ei ollut pyydetty keksintöilmoituslomakkeen käyttämistä. X:n lausuman liitteenä olevassa lehdistötiedotteessa kerrotaan tuotteen myymisestä kesäkuussa 1999. X:n mukaan tuotetta oli testattu kaupan jälkeen syksyllä 1999. Vaikka tuote olisi myöhemmin korvattu jollain muulla ratkaisulla, kuului keksijälle kohtuullinen korvaus keksinnön hyväksikäytöstä.

 

                

X on 13.2.2007 toimittamassaan lausumassa tarkentanut yksikössään järjestetyn tuotekehityskokouksen ajankohdaksi helmikuun lopun 1999 ja luetellut kokoukseen osallistuneet henkilöt, joiden joukossa oli hänen tuolloinen esimiehensä. Kokouksesta oli X:n mukaan laadittu pöytäkirja.

 

                

A on 15.3.2007 toimittamassaan lausumassa todennut, ettei X ole kirjallisissa lausumissaan esittänyt yksityiskohtaisempaa selvitystä oikeuksien siirtymiseltä häneltä työnantajalle. X ei ollut ilmoittanut keksinnöstään A:lle ennen tammikuussa 2005 saapunutta kirjettä. Mikäli A olisi ottanut oikeudet X:n työsuhdekeksintöön vuonna 1999, X:lla ei olisi ollut oikeutta patenttihakemuksen jättämiseen omissa nimissään vuonna 2001. A:lla on käytössä systemaattinen raportointi- ja käsittelyjärjestelmä työsuhteessa luoduille keksinnöille, josta ei löydy mitään tietoa X:n keksinnöstä. A on kiistänyt saaneensa X:lta työsuhdekeksintölain mukaista ilmoitusta työsuhdekeksinnöstä. Koska A ei ollut ottanut oikeuksia X:n keksintöön, lausuntopyynnössä yksilöidyt vaatimukset kohdistuvat lautakunnan toimivallan ulkopuolelle.

 

 

TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNNAN LAUSUNTO

 

Asiassa on riitaista ensinnäkin se, onko A tosiasiallisesti ottanut oikeudet keksintöön X:n esittämällä tavalla vuonna 1999. Toisin kuin X on lautakunnalle esittänyt, A on ilmoittanut, ettei yhtiö ole koskaan myynyt X:n keksintöön liittyvää tuotetta eikä ottanut oikeuksia keksintöön yhtiölle. A on viitannut ilmoitukseensa 26.5.2005 X:lle, jonka mukaan se ei aio ottaa X:n keksintöön oikeuksia. Lautakunta toteaa, että keksintöoikeuksien siirtyminen työnantajalle on työsuhdekeksintölain mukaisen kohtuullisen korvauksen määrittämisen välttämätön edellytys.

 

Asianosaiset ovat erimielisiä myös siitä, onko X:n keksintö työsuhdekeksintölain 1 §:n edellyttämällä tavalla Suomessa patentoitavissa oleva keksintö. X on hakenut keksinnölleen patenttia vuonna 2001. A on esittänyt X:n keksinnön tulleen julkiseksi viimeistään kesällä 1999, jolloin keksintö ei olisi ollut patentin hakemispäivänä uusi eikä se siten olisi patentilla suojattavissa. Lautakunta toteaa, että työsuhdekeksintölain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun keksinnön patentoitavuuden kannalta ratkaiseva ajankohta on keksintöoikeuksien tosiasiallinen siirtyminen työnantajalle, mikäli työnantaja on ottanut oikeuden keksintöön ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

 

Työsuhdekeksintölautakunta ei voi asianosaisten esittämän ristiriitaisen selvityksen perusteella ratkaista, onko A:n katsottava ottaneen oikeudet X:n tekemään keksintöön, ja tulisiko A:n mahdollisesti suorittaa X:lle korvausta työsuhdekeksintölain säännösten nojalla. Lautakuntamenettelyssä ei ole myöskään mahdollista vastaanottaa asian ratkaisemisessa välttämätöntä suullista todistelua riitaisten seikkojen selvittämiseksi.

 

Työsuhdekeksintölain 11 §:n mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa lausuntoja ainoastaan työsuhdekeksintölain soveltamista koskevissa asioissa. Edellä mainittuun nähden lautakunta katsoo, ettei se käsillä olevassa tilanteessa voi lausua enemmälti X:n lausuntopyynnössä esitetyistä keksintöön liittyvistä kysymyksistä. 

 

 

Antti Kuningas                    Jaakko Ritvala

puheenjohtaja                    sihteeri

 

 

Asian ratkaisuun ovat osallistuneet: Antti Kuningas, Tiina Aitlahti, Christina Karlia-Palomäki, Mari Komulainen, Anu-Tuija Lehto, Eero Mantere ja Juha Teerimäki.

 

Ratkaisu on yksimielinen.