Uusi kilpailulaki
Uusi kilpailulaki (948/2011) tuli voimaan 1.11.2011. Lain kokonaisuudistus helpottaa lain ymmärtämistä ja soveltamista. Sen rakenne uusittiin vastaamaan lainsäädännön selkeydelle asetettuja vaatimuksia. Lain keskeinen tavoite on turvata terve ja toimiva taloudellinen kilpailu. Lisäksi tavoitteena on luoda ja ylläpitää sellaiset olosuhteet, että elinkeinonharjoittajilla on tasapuoliset toimintaedellytykset ja luottamus menestyä osaamisen avulla. Kilpailulainsäädännön säännökset on yhtenäistetty EU-maissa.
Monet kilpailulain mukaiset menettelyt toimivat tehokkaammin, kun ne ovat linjassa EU:n menettelyjen kanssa. Kiellettyä yritysten välistä yhteistyötä ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltoa koskevat säännökset säilyvät ennallaan. Ne on jo aiemmin harmonisoitu vastaamaan EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklaa.
Keskeisimmät uudistukset koskevat seuraamusjärjestelmää, vahingonkorvausta, kilpailuasioissa noudatettavaa menettelyä ja yrityskauppavalvontaa. Uudistuksen ideana on se, että kilpailuvalvonnan eri keinoja tehostetaan tasaisesti niin, että kilpailulain tehokkaalla toimeenpanolla voidaan entistä paremmin turvata markkinoiden toimivuus. Kilpailulain uudistaminen on kirjattu edellisen hallituksen hallitusohjelmaan, ja se oli yksi hallituksen lainsäädäntösuunnitelman prioriteettihankkeista. Ehdotukset pohjautuvat pitkälti Kilpailulaki 2010–työryhmän linjauksiin sekä työryhmän mietinnöstä saatuihin lausuntoihin.
Asioiden tärkeysjärjestys
- Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kilpailupolitiikan rooli korostuu. Siksi on olennaisen tärkeää, että kilpailuvalvonnassa voimavarat suunnataan kaikkein merkittävimpien kilpailuongelmien ratkaisemiseen. Uuden lain mukaan Kilpailuvirastolla on entistä paremmat mahdollisuudet asettaa tehtävänsä tärkeysjärjestykseen.
Yrityskauppavalvonta
- Suomen kaltaisilla pienillä markkinoilla kilpailullisen toimintaympäristön varmistaminen edellyttää toimivaa yrityskauppavalvontaa. Monilla aloilla Suomessa on vain vähän toimijoita. Keskeistä on, että kilpailulain perusteella puututaan nimenomaan sellaisiin yrityskauppoihin, joiden kilpailua estävät vaikutukset ovat suurimmat. Uudella kilpailulailla Suomessa otetaan käyttöön EU-lainsäädäntöä vastaava tapa arvioida yrityskauppojen kilpailuvaikutuksia. Tämä ei tarkoita yrityskauppavalvonnan olennaista kiristämistä. Tarkoituksena on ainoastaan varmistaa, että yrityskauppavalvonnassa puututaan niihin yrityskauppoihin, joiden kilpailuvaikutukset ovat haitallisimmat.
Seuraamusjärjestelmä
- Yritysten aiheuttamat kilpailua rajoittavat toimet voivat pahimmillaan aiheuttaa suuria kansantaloudellisia menetyksiä ja vähentää olennaisesti esimerkiksi palvelujen tuottavuutta. Siksi on tärkeää, että kilpailulaissa annetaan selkeä viesti kiellettyjen kilpailunrajoitusten paheksuttavuudesta. Kilpailunrajoitukseen osallistuminen ei saa olla kannattavaa. Uudessa laissa linjataan, että seuraamusmaksun määräämisessä noudatetaan samoja periaatteita kuin EU:n oikeudessa ja EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä.
Tutkintavaltuudet
- Kilpailuvirastolla on tietyissä tilanteissa oikeus tehdä tarkastuksia myös muihin kuin elinkeinonharjoittajien liiketiloihin, muun muassa yritysten johdon ja työntekijöiden koteihin. Tällainen tarkastus olisi mahdollinen vain kun on kyse vakavasta kilpailunrajoituksesta, ja tarkastus edellyttää markkinaoikeuden etukäteen antamaa lupaa. Lähes kaikissa muissakin EU-maissa kilpailuviranomaisilla on tällaiset ns. kotitarkastusvaltuudet. Käytännössä tarkastuksia muihin kuin yritysten liiketiloihin tehdään hyvin harvoissa tapauksissa.
Vahingonkorvaus
- Kilpailulain vahingonkorvaussäännöksen soveltamisalaa on laajennettu niin, että myös muilla kuin elinkeinonharjoittajilla on oikeus korvaukseen. Tämä on perusteltua, koska useimmiten esimerkiksi kuluttajat lopulta maksavat tavaroiden tai palveluiden korkeampina hintoina kilpailunrajoituksesta aiheutuneet ylimääräiset kustannukset.
