Ohjesääntöisiä elinkeinoja koskeva lainsäädäntö

Suomessa elinkeinon harjoittamisen vapaus on turvattu perusoikeutena perustuslaissa. Elinkeinon harjoittamisesta säädetään tarkemmin elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetussa laissa (122/1919), jäljempänä elinkeinolaki. Vuonna 1994 voimaan tulleella lainmuutoksella elinkeinolakia muutettiin vastaamaan Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) asettamia velvoitteita.

Lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinoa saavat harjoittaa luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella, suomalainen yhteisö ja säätiö sekä Suomessa sivuliikkeen rekisteröinyt ulkomainen yhteisö ja säätiö, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Lain 2 §:n mukaan sivuliikkeellä tarkoitetaan ulkomaisen yhteisön tai säätiön osaa, joka harjoittaa Suomessa tässä maassa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta käsin jatkuvaa liike- tai ammattitoimintaa ulkomaisen yhteisön tai säätiön nimiin ja lukuun.

Elinkeinolain 1 §:n 2 momentissa säädetään poikkeuslupamenettelyistä. Lainkohdan mukaan Patentti- ja rekisterihallituksen luvan elinkeinon harjoittamiseen tarvitsee ensinnäkin luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueen ulkopuolella.

Toiseksi Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämällä luvalla myös ulkomainen yhteisö ja säätiö, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueen ulkopuolella, saa harjoittaa elinkeinoa perustamalla Suomeen sivuliikkeen edellyttäen, että ulkomaisen elinkeinonharjoittajan sivuliike on merkitty kaupparekisteriin.

Kolmanneksi rekisteriviranomaisen poikkeusluvan tarvitsee sellainen avoimen yhtiön yhtiömies ja kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies, jolla on asuin- tai kotipaikka Euroopan talousalueen ulkopuolella, jollei vähintään yksi avoimen yhtiön yhtiömies tai kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ole luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella tai suomalainen yhteisö tai säätiö taikka ulkomainen yhteisö tai säätiö, jolla on kotipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Lisäksi yhteisölainsäädännössä on yhteisöjen toimielimiä koskevia lupamenettelyjä. Esimerkiksi osakeyhtiölain (624/2006) 6 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan vähintään yhdellä hallituksen jäsenellä on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella, jollei Patentti- ja rekisterihallitus myönnä yhtiölle lupaa poiketa tästä.

Lain 6 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan osakeyhtiön toimitusjohtajan asuinpaikan on aina oltava Euroopan talousalueella, jollei rekisteriviranomainen myönnä yhtiölle lupaa poiketa tästä.