TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNTA           LAUSUNTO 7/2006    Julkinen

Hakija                      A

Vastapuoli               X

Asia                         Kohtuullinen korvaus

 

SELOSTUS ASIASTA

A on tehnyt yhdessä B:n kanssa X:n palveluksessa valmistusmenetelmää koskevan keksinnön.

Keksijöistä B on allekirjoittanut X:n kanssa työsuhdekeksintösopimuksen marraskuussa 1993. A ja B ovat tehneet vuonna 1995 X:lle keksintöilmoituksen. Asiassa on riidatonta, että X on lokakuussa 1998 päivätyllä ilmoituksellaan keksijöille ottanut kaikki oikeudet keksintöön ja ilmoittanut samalla suorittavansa keksinnöstä ilmoituspalkkion.

A ja B ovat hakeneet keksinnölle alun perin patenttia 1995. Keksinnölle on myöhemmin vuonna 2003 myönnetty eurooppapatentti, jossa patentinhaltijaksi merkitty X.

HAKEMUS    

A on pyytänyt työsuhdekeksintölautakunnalta lausuntoa kohtuullisen korvauksen määrästä.

A on katsonut, että X on kehittänyt keksinnön mukaista menetelmää hyväksi käyttäen tuotteet C:n ja D:n.

X ei ole antanut An pyytämiä tietoja C:n tai D:n myyntimääristä ja -hinnoista eikä tuotteita koskevasta yhteistyöstään S:n kanssa. Keksinnön mukainen E:n tuotanto oli ollut X:ssa hyvin kannattavaa, vaikka valmistus oli kokonaisuudessaan lopetettu tappiollisena ja siirtynyt sopimuksella S:n valmistettavaksi.

A on esittänyt lisäksi lausuntopyyntönsä liitteenä laskelmia tuotekehityskuluista, tuotantomääristä ja tuotteiden rojaltikorvauksista.

VASTINE     

X on antanut työsuhdekeksintölautakunnan pyytämän vastineen.

X on katsonut ottaneensa lähtökohtaisesti kaikki oikeudet keksintöön keksijöille antamallaan ilmoituksella. Keksintö oli syntynyt kokonaisuudessaan A:n työtehtävien täyttämiseksi tapahtuneen toiminnan tuloksena, eivätkä keksijät ole kiistäneet tai reklamoineet ilmoituksen sisältöä.

A:n lausuntopyynnössään esittämä näkemys, että nimellä C myytävä tuote kuuluisi työsuhdekeksinnön patenttisuojan piiriin oli virheellinen, koska C:n varsinainen tuotanto aloitettu huomattavasti aikaisemmin kuin B ja A ovat keksintönsä tehneet. C:n valmistusmenetelmä ei X:n mukaan siten sisälly keksintöön.

X on katsonut, että A:lla on oikeus kohtuulliseen korvaukseen, jollaisena X on suorittanut hänelle kertakorvauksena 17.013 markkaa.

LAUSUMAT  

A on 28.9.2005, 5.10.2005 ja 10.2.2006 oma-aloitteisesti toimittanut työsuhdekeksintölautakunnalle lausuman X:n vastineesta. Lausumat on toimitettu X:lle tiedoksi.

X on oma-aloitteisesti 27.1.2006 toimittanut lautakunnalle lausuman, joka on toimitettu A:lle tiedoksi.

Lautakunta on pyytänyt 30.3.2006 ja 4.9.2006 osapuolilta lausumaa eräistä kysymyksistä. A on 20.4.2006 ja 19.9.2006 toimittanut häneltä pyydetyt lausumat, jotka on toimitettu X:lle tiedoksi. X on 19.5.2006 ja 29.9.2006 toimittanut siltä pyydetyt lausumat, jotka on toimitettu A:lle tiedoksi.

A on 20.4.2006 toimittamassaan lausumassa katsonut, että keksintöä on käytetty sekä C:n että D:n valmistuksessa. Patentissa kuvattuihin tuotanto-olosuhteisiin ei ole tehty muutoksia, ja kaikki valmistusvaiheet on patentissa kuvattu.

C:tä on A:n mukaan valmistettu vuodesta 1991 alkaen. Myynti oli aloitettu vuoden 1994 alusta ja valmistus jatkuu ilmeisesti edelleen. D:n tuotekehityseriä oli myyty S:lle, joka oli tiettävästi aloittanut S:n tuotannon vuonna 2005. X on maksaessaan työsuhdekeksintösopimuksen mukaisia korvauksia patentoimisen jälkeen myöntänyt, että C on työsuhdekeksintö.

A on 19.9.2006 toimittamassaan lausumassa katsonut, että hän on pannut korvausta koskevan asian vireille ennen työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin mukaisen määräajan umpeutumista ja hänellä on myös C:n osalta oikeus korvaukseen keksinnöstä. 

X on 19.5.2006 toimittamassaan lausumassa katsonut, ettei se ole hyödyntänyt työsuhdekeksintöä C:n valmistuksessa. X:lla on ollut C:n valmistamiseen tarvittava tietotaito jo vuosina 1991-1992. C:tä oli valmistettu myyntitarkoituksessa jo ennen kuin A ja B ovat tehneet keksinnön vuosina 1994-95.

Keksinnön patentinhakuprosessin yhteydessä Patentti- ja rekisterihallitus on ottanut vuonna 1995 välipäätöksessään kantaa siihen, mitkä keksintöön liittyvät osa-alueet ovat olleet jo tuolloin tunnettua tekniikkaa ja siten patentoinnin esteitä. C:n valmistusmenetelmä ei ollut tunnetusta tekniikasta riittävästi eroava eikä siis patentilla suojattavissa.

C:tä on valmistettu maaliskuuhun 2005 saakka. Patentoitua keksintöä itsessään ei ollut hyödynnetty C:n valmistuksessa.

X on valmistanut D:tä tuotekehitystarkoituksessa vuosina 1995-2004. X on luopunut S:n kanssa tekemänsä toimitus- ja jakelusopimuksen perusteella D:n tuotekehityksestä ja tuotannosta. Keksintö on luovutettu S:lle ennen varsinaisen kaupallisen hyödyntämisen aloittamista. S ei valmista lainkaan C:tä. X:n mukaan S:n D:n valmistus perustuu keksintöön eli S hyödyntää keksintöään omassa toiminnassaan.

Tällä hetkellä hieman alle -- prosenttia X:n valmistettavasta D:stä palautuu Suomen markkinoille. S:n valmistuksen jakelusta X:n vuosittain saaman palkkion määrä on ollut keskimäärin -- euroa. Jakelupalkkiosta tulevat katettaviksi varastoinnista ja jakelusta aiheutuvat välittömät kustannukset sekä osuus X:n toimintaan liittyvistä yleiskuluista. Kustannusten kattamisen jälkeen osuus jakelupalkkiosta jää alle 50 prosenttiin jakelupalkkiosta eli alle -- euroon vuodessa.

Yli -- euron tuotekehityskustannuksiin viitaten X katsoo, että keksinnön hyödyntäminen on ollut sille raskaasti tappiollista. Jakelusta saatava voitto ei tule keksinnön patenttisuojan voimassaoloaikana läheskään kattamaan aiheutuneita tuotekehityskustannuksia. Keksinnön hyödyntäminen tulee jäämään X:lle pysyvästi tappiolliseksi.

Keksinnön hyödyntäminen ei ole tuottanut X:lle sellaista taloudellista hyötyä, jonka perusteella sillä olisi työsuhdekeksintölain mukainen velvollisuus suorittaa lisäkorvauksia keksinnön tekijöille. A ja B, joiden työtehtävänä oli ollut valmistukseen liittyvä tuotekehitys, olivat olleet mukana C:n kehitysprosessissa, mutta tätä työtä oli pidettävä tavanomaisena tuotekehitystyönä, jonka yhteydessä ei ollut syntynyt patentoitavissa olevaa keksintöä. X:n maksamat keksintöön liittyvät korvaukset ovat koskeneet ainoastaan D:tä. 

X on 29.9.2006 toimittamassaan lausumassa katsonut ottaneensa oikeuden C:n valmistusmenetelmään tosiasiallisesti vuosien 1988-1990 aikana, jolloin tuotekehityspanosta on lisätty. X:lla ei ollut tuolloin ollut käytössään työsuhdekeksintöilmoituksia eikä –palkkioita, joten oikeuksien siirtymisen tarkkaa ajankohtaa ei voida osoittaa. C:n ja D ovat eri keksintöjä, joihin X oli ottanut oikeudet eri aikoina.

X:lla oli ollut ennen S:n kanssa tehdyn toimitus- ja jakelusopimuksen allekirjoittamista sopimusneuvotteluita myös erään toisen yrityksen kanssa, joka olisi tarjonnut samantasoisen jakelupalkkion ja hinnan ilman D:hen liittyvien immateriaalioikeuksien luovutusta.

D:n jakelu sopimuksen perusteella on lisääntynyt vuoden 2005 alusta ja X:n vuosittainen liikevoitto D:n jakelusta tulee jatkossa olemaan noin -- euroa. D:n jakelu muodostaa alle puolet S:n ja X:n välisen sopimuksen mukaisesta jakeluliiketoiminasta eikä D:n jakelulle ole asetettu muuta jakelua korkeampaa palkkiota. Täten D:n jakelupalkkioon ei voida katsoa sisältyvän peiteltyä korvausta immateriaalioikeuksien luovuttamisesta.

 

TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Lausuntopyynnön kohteena oleva keksintö

A on esittänyt työsuhdekeksintölautakunnalle tehneensä lausuntopyynnön kohteena olevan keksinnön yhdessä B:n kanssa ollessaan X:n palveluksessa. Keksintöä koskeva tuotekehitystyö oli A:n mukaan aloitettu 1980-luvun loppupuolella ja se oli jatkunut patenttihakemuksen jättämiseen saakka vuonna 1995. A oli keksintöön liittyvässä tutkimustyössä 1993-1994. A on katsonut, että keksintöä on käytetty sekä C:n että D:n valmistuksessa. Kummankin valmisteen valmistusmenetelmän kaikki kohdat ilmenivät patenttijulkaisusta EP ---. X on katsonut, että keksintö ja haettu patentti käsitti vain D:n valmistusmenetelmän tai osan siitä eikä C:n valmistusmenetelmä olisi ollut Patentti- ja rekisterihallituksen vuonna 1995 antaman välipäätöksenkään mukaan edes patentilla suojattavissa.

Oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan jos työnantaja ottaa sellaisen oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, joka rajoittaa työntekijän oikeutta hakea tai saada siihen patentti, pidetään keksintöä tältä osin Suomessa patentilla suojattavissa olevana keksintönä, jollei työnantaja esitä todennäköisiä syitä, joiden mukaan patentin myöntämiselle olisi esteitä. Näyttövelvollisuus siitä, ettei A:n ja B:n C:n valmistusmenetelmää koskenut keksintö ollut keksinnön tekemisen aikaan patentilla suojattavissa, on työnantajalla.

Asianosaiset ovat perustelleet kirjelmissään lautakunnalle mm. patenttijulkaisun ja valmistusmenetelmiä koskevien asiakirjojen avulla edellä esitettyjä keksinnön tekemisen ajankohtaa, keksinnöllisyyttä ja keksinnön laajuutta koskevia näkemyksiään tukevia seikkoja. A on lausumassaan 20.4.2006 katsonut, että X oli estänyt C:n valmistusmenetelmää koskevan keksinnön osalta patentin hakemisen vuonna 1991. X ei ole toisaalta kyennyt esittämään laissa edellytettyjä todennäköisiä syitä, ettei sen käyttöönsä ottama C:n valmistusmenetelmä olisi vielä 1990-luvun alussa ollut patentilla suojattavissa. Lautakunta katsoo selvitetyksi, että työnantaja oli 1990-luvun alussa käytössä olleen patentointikäytäntönsä nojalla päätynyt siihen, että C:n valmistusmenetelmä säilytetään yrityksen liikesalaisuutena. C:n valmistusmenetelmää koskevaa keksintöä on näin ollen pidettävä patenttilain edellyttämällä tavalla keksinnöllisenä ja siten lähtökohtaisesti työsuhdekeksintölain soveltamisalan piiriin kuuluvana.

Lautakunta katsoo asiassa olevan kysymys kahdesta eri työsuhdekeksintölain 1 §:ssä tarkoitetusta keksinnöstä, joilla on valmistettu C- ja D- nimisiä tuotteita.

Oikeus korvaukseen

Työnantaja on 20.10.1998 päivätyllä ilmoituksellaan A:lle ilmoittanut työsuhdekeksintöjä koskevan lain 4 §:ään viitaten haluavansa kaikki oikeudet E:n valmistusta koskevaan keksintöön ja ilmoittanut suorittavansa keksinnöstä ilmoituspalkkion.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentin mukaan, milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus. A on tehnyt 20.10.1998 päivätyssä ilmoituksessa tarkoitetun keksinnön yhdessä B:n kanssa ollessaan X:n palveluksessa ja on siten oikeutettu mainittuun korvaukseen ilmoituksessa tarkoitetun keksinnön osalta.

Asianosaisten käsitykset työnantajan korvausvelvollisuuden ulottumisesta C:n valmistusmenetelmää koskevaan keksintöön ovat erilaiset. Lautakunta katsoo, että työnantaja on tosiasiallisesti ottanut oikeudet C:n valmistusmenetelmää koskevaan keksintöön viimeistään C:n lupaa haettaessa vuonna 1992.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentin mukaan lain 7 §:n 1 momentin mukaisen korvauksen saamista tarkoittava kanne on tullut panna vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön tai viimeistään vuoden kuluessa patentin myöntämisestä. Työsuhdekeksintölain 9 §:n perusteella lain 7 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta on puolestaan mahdollista määrätä ainoastaan milloin korvauksesta on määrätty aikaisemmin tuomiolla tai sopimuksella.

Asiassa on riidatonta, että A ei ole pannut C:n valmistusmenetelmää koskevaa korvauskannetta vireille edellä mainitussa työsuhdekeksintölain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetussa ajassa. Koska asiassa esitetyn perusteella asianosaisten kesken ei voida katsoa myöskään sovitun nyt kysymyksessä olevan A:n lausuntopyynnön kohteena olevasta C:tä koskevasta keksinnöstä A:lle tulevasta korvauksesta tai sen määräytymisen tarkemmista perusteista, korvauksesta määräämisen ei voida katsoa tulevan kysymykseen myöskään työsuhdekeksintölain 9 §:n nojalla. A on siten menettänyt oikeutensa saada korvausta C:n valmistusmenetelmää koskevasta keksinnöstään työsuhdekeksintölain nojalla. Tämän vuoksi lautakunta ei vanhentumisen vuoksi anna lausuntoa C:tä koskevan keksinnön kohtuullisen korvauksen määrästä.

Lautakunta lausuu jäljempänä ainoastaan D:n valmistusmenetelmää koskevan keksinnön kohtuullisen korvauksen määrästä.

Keksinnön arvo

D:tä oli kehitetty ja valmistettu X:ssa yhteensä noin kymmenen vuoden ajan ennen S:n kanssa elokuussa 2004 tehtyä sopimusta. D:n valmistusmenetelmän kehityksessä on ollut X:n mukaan merkityksellinen myös Y:n innovaatio.

X:n esittämän selvityksen perusteella D:n valmistaminen ei ole ollut X:lle kannattavaa ottaen huomioon tuotekehityskustannukset ja valmistuksen elinkaari kokonaisuudessaan. D:n valmistamisen kannattamattomuutta viimeisten valmistusvuosien aikana tukee sekin, että X on tekemällään toimitus- ja jakelusopimuksella siirtänyt D:n valmistamista koskevan liiketoiminnan siihen sisältyvine immateriaalioikeuksineen S:lle ilman kauppahintaa.

Työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetaan keksinnön arvolla sen taloudellista arvoa. Työsuhdekeksintölain esitöistä ilmenee lisäksi, että sanotussa lainkohdassa tarkoitetaan keksinnön objektiivista arvoa eikä sitä arvoa, mikä keksinnöllä on työnantajan liikkeessä (KM 1965:B 16 s.39). X on väittänyt, ettei se oikeutensa keksintöön S:lle luovutettuaan ole saanut enää keksinnöstä hyötyä. Työsuhdekeksintölautakunta ottaen huomioon toimitus- ja jakelusopimuksen sisällön toteaa, ettei kyseinen väite voi olla yksin ratkaisevan merkityksellinen keksinnön taloudellisen arvon määrittämisessä. D:n valmistustoiminnan tähänastinen mahdollinen tappiollisuus ei myöskään osoita sitä, että kyseisen tuotteen valmistusmenetelmää koskeva keksintö olisi vailla taloudellista arvoa.

D:n valmistusmenetelmää koskeva patentti voidaan pitää voimassa ilmeisesti vuoteen 2015 saakka. Lautakuntakäsittelyssä ei ole tässä tapauksessa mahdollista arvioida kattavasti keksinnön arvoon vaikuttaviin tekijöihin liittyvää näyttöä D:n valmistusmenetelmän suhteen keksinnön koko hyödyntämisajalta eli vuosilta 1995-2015. Keksinnön arvoa ei voida myöskään määrittää työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla keksinnön käyttöön ottamisesta tulevan taloudellisen hyödyn perusteella eikä mainitun asetuksen 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla lisenssisopimuksiin vertaamalla. Näin ollen keksinnön arvo joudutaan määrittämään asetuksen 3 §:n 4 momentin mukaisesti arvioinnin perusteella.

Keksinnön arvoa arvioidessaan lautakunta on kiinnittänyt huomiota toisaalta S:n kanssa solmitun toimitus- ja jakelusopimuksen merkitykseen tulonlähteenä ja toisaalta X:n D:tä koskevasta tutkimuksesta ja tuotekehityksestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Toimitus- ja jakelusopimus S:n kanssa on voimassa --- saakka. S:n valmistamien valmisteiden jakelusta X saa 29.9.2006 toimittamansa lausuman perusteella vuosittain liikevoittoa keskimäärin ---  euroa. Lautakunta arvioi X:n liikevoiton D:n jakelusta olevan nykyisen sopimuskauden aikana noin --  euroa. X:n laskelman mukaan keksinnön tuotekehitys ja käyttöönotto ovat aiheuttaneet vuosien 1995 ja 2004 välisenä aikana kustannuksia -- euroa. X on katsonut D:n olevan kaupallisesta näkökulmasta katsoen epäonnistunut kehitysprojekti, johon käytettyjä varoja se ei koskaan saisi takaisin. Lautakunta ei voi arvioida X:n laskelmassaan ilmoittamien palkkakustannusten kohdistumista nimenomaan työsuhdekeksinnön tuotekehitykseen lähes kymmenen vuoden ajanjaksolla.

D:n korkeiden tuotekehityskustannusten ja X:ssa tapahtuneen valmistuksen ilmeisen kannattamattomuuden vastapainona on otettava huomioon se, että luovuttaessaan koko E:n valmistusta koskevan liiketoiminnan S:lle X saa toimitus- ja jakelusopimuksen muodossa S:ltä samasta liiketoiminnasta vuosittaista liikevoittoa ainakin vuoden -- loppuun saakka sekä mahdollisesti myös sen jälkeen.

S:lle toimitus- ja jakelusopimuksella siirretyt keksintöoikeudet tuottavat sille todennäköisesti hyötyä eri tavoin ja varsin pitkällä ajanjaksolla. D:n valmistusmenetelmästä on ilmeistä hyötyä valmistuksen kohonneena kannattavuutena sekä sopimuskauden aikana että sen jälkeen. S:lle on X:n 19.5.2006 lausumassaan ilmoittamalla tavalla jo nykyisen sopimuksen voimassaoloaikana mahdollisuus myydä osa valmistetusta D:stä kolmannelle taholle.

Keksinnön taloudellisen arvon arvioinnissa X:n kannalta on merkityksellistä myös se, että keksintö on sittemmin mahdollistanut X:n tappiolliseksi muuttuneen toiminnan luovutuksen sille tuloja tuottavalla tavalla. Kyse on ollut liiketoiminnasta, jonka jatkuvuuden varmistaminen on ollut X:n toiminnalle välttämätöntä, mikä todetaan myös sopimuksessa. S:lle keksinnön oikeuksien hankkiminen on tuottanut ilmeistä hyötyä, koska se on ollut valmis toimitus- ja jakelusopimuksessa mm. X:n työntekijäin siirtymiseen sen palvelukseen entisin työsopimusehdoin sekä hankkimaan myyjän varaston ja koko sopimuskauden aikaisen F:n tuotannon.

Lautakunta katsoo selvitetyksi, ettei A:n ja B:n keksintö ole sellaisenaan ollut valmis käytettäväksi D:n valmistuksessa, vaan käytössä olevaa valmistusmenetelmää on X:ssa aktiivisesti kehitetty tehokkaammaksi myös A:n ja B:n keksinnön tekemisen jälkeen. Asianosaisten lausumien perusteella on riidatonta, että Y:n keksintö on ollut D:n valmistusmenetelmän jatkokehityksessä merkittävä. X:n ja S:n välisen sopimuksen syntyminen osaltaan osoittaa, että Y:n keksinnön on täytynyt lisätä A:n ja B:n aiemmin tekemän keksinnön arvoa X:lle.

Edellä mainitut seikat ja asianosaisten keksinnöstä esittämä kirjallinen selvitys kokonaisuudessaan huomioon ottaen lautakunta arvioi D:n valmistusmenetelmiä koskevien A:n ja B:n sekä Y:n keksintöjen taloudelliseksi arvoksi yhteensä -- euroa.

Lautakunta katsoo A:n ja B:n keksinnön arvoksi 70 % edellä mainittujen D:n valmistusmenetelmiä koskevien keksintöjen koko taloudellisesta arvosta eli --euroa. Kun asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä kohtuullisen korvauksen jakautumisesta keksijöiden välillä, A:lle ja B:lle tulevan arvon osuus on pääluvun mukaisesti kummallekin puolet eli -- euroa.  

Työsuhteeseen liittyvien seikkojen vaikutus korvaukseen

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentin mukaan kohtuullista korvausta määrättäessä on keksinnön arvon ja työnantajan saaman oikeuden laajuuden ohella otettava erityisesti huomioon työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle. Työsuhdekeksintöasetuksen 5 §:n mukaan arvioitaessa työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettujen työsopimusten ehtojen ja työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitystä keksinnön syntymiselle on kiinnitettävä huomiota siihen, miten tehtävä on asetettu ja ratkaistu, kuten millä tavalla työnantajan teknologiaa ja laitteita on hyödynnetty, sekä siihen, mikä on keksijän asema sekä hänen työehtonsa ja tehtävänsä työnantajan palveluksessa.

Työsuhdekeksintölautakunta toteaa, että A:lle ja B:lle on asetettu keksinnön tekemiseen johtanut työtehtävä osoittamatta kuitenkaan ratkaisutapaa. A on koulutukseltaan tohtori ja hän työskenteli X:ssä yli 30 vuoden ajan mm. kehitysosaston johtajana. B on koulutukseltaan lisensiaatti ja hän on työskennellyt X:ssä vuodesta 1981 tuotekehitystehtävissä.  Heidän voidaan olettaa päätyneen ratkaisuun ammattinsa ja sen edellyttämään koulutukseen kuuluvien tietojen ja kokemusten sekä työsuhteessa suorittamiensa työtehtävien perusteella, minkä lisäksi keksinnön mukaiseen ratkaisuun on päädytty ilmeisesti osin A:n toisaalla saamien kokemusten ja tietojen perusteella. Keksinnön tekeminen on kuitenkin kuulunut työntekijöiden varsinaisiin työtehtäviin.

Työsuhteeseen liittyvien seikkojen perusteella lautakunta arvioi A:n työsuhdekertoimeksi 3,5 prosenttia.

Korvauksen suorittamistapa ja määrä

Työsuhdekeksintöasetuksen 7 §:n mukaan kohtuullinen korvaus on määritettävä siten, että se muodostuu osaksi kertakorvauksesta ja osaksi rojaltikorvauksesta. Edellä ilmenevillä perusteilla asiassa ei voida yksilöidä sellaista myyntihintaa, jonka perusteella korvaus voitaisiin määrittää rojaltikorvauksena. Tämän vuoksi korvaus voidaan määrittää kertakorvauksena työsuhdekeksintöasetuksen 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. 

Työsuhdekeksintölautakunta katsoo, että A on oikeutettu saamaan X:ltä kohtuullisena korvauksena kertakorvauksen, jonka määrä on 3,5 prosenttia -- eurosta eli -- euroa.

Ottaen huomioon sen, että X on ilmoittanut suorittaneensa Alle korvauksena aiemmin jo -- euroa, työsuhdekeksintölautakunta ei suosita lisäkorvauksen suorittamista.

 

Antti Kuningas                Jaakko Ritvala
puheenjohtaja                sihteeri

Asian ratkaisuun ovat osallistuneet: Antti Kuningas, Tiina Aitlahti, Pekka Hukkanen, Toivo Jalonen, Christina Karlia-Palomäki, Anu-Tuija Lehto, Eero Mantere, Tytti Peltonen ja Juha Teerimäki. Ratkaisu on yksimielinen.