TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNTA              LAUSUNTO 3/2006   Julkinen

 

Hakijat                        A

                                    B

Vastapuoli                 C

Asia                            Kohtuullinen korvaus

Vireille                        3.5.2004

Annettu                      7.4.2006

 

SELOSTUS ASIASTA

A ja B ovat tehneet C:n palveluksessa ollessaan menetelmää koskevan keksinnön. Keksijät ovat tehneet keksintöilmoituksen vuonna 1996 ja C on samana vuonna ilmoittanut ottavansa kaikki oikeudet keksintöön. Keksijät ovat elokuussa 1996 allekirjoittamallaan siirtokirjalla siirtäneet oikeudet keksintöön C:lle ja yhtiö on hakenut keksinnölle patenttia. Keksinnölle on vuonna 1998 myönnetty suomalainen patentti.

Patentin patenttivaatimus on seuraava: “ --”.

Keksintöä on hyödynnetty C:n konserniin kuuluvassa D:ssä x:n valmistuksessa vuodesta 1998 lukien.

Keksinnöstä on suoritettu keksijöille C:n työsuhdekeksintöohjesäännön mukaisesti ilmoituspalkkiona 1.000 markkaa ja patentoimispalkkiona 5.000 markkaa ja keksijöille on tarjottu D:ssä käytössä olevan keksinnön mukaisen x:n tuotannon osalta 27.000 euroa.

HAKEMUS

A ja B ovat pyytäneet työsuhdekeksintölautakunnalta lausuntoa keksinnölle suoritettavan työsuhdekeksintölain 7 §:n mukaisen kohtuullisen korvauksen määrästä.

Hakijat ovat kertoneet, että lausuntopyynnön kohteena olevaa keksintöä, prosessi C:tä, on käytetty D:ssä vuodesta 1998 lukien ja loppuvuonna 2004 se on käytössä myös C:n ostamassa ulkomaisessa yhtiössä. Keksinnön avulla nostetaan nykyisten tehtaiden x:n tuotantoa kytkemällä prosessi C perusprosessin määrättyyn vaiheeseen. Keksinnön avulla valmistetaan kyseisen perusprosessin vaiheeseen sopivaa x:n raaka-ainetta ohi perusprosessin alkuvaiheiden.

Keksinnön lisäksi on olemassa kaksi muuta prosessia, prosessit A ja B, joita voidaan käyttää samalla tavalla kuin keksintöä x:n tuotannon lisäämiseen.

Prosessi A on kehitetty 1970-luvulla ja otettu käyttöön vuonna 1981. Keksijät ovat kehittäneet prosessin B, jolle on myönnetty patentti ja jonka oikeudet kuuluvat C:lle. Kaikkien kolmen prosessin suurin taloudellinen merkitys on, että niiden avulla voidaan nostaa olemassa olevien tehtaiden kapasiteettia ilman, että syntyy y:tä. Sen maailmanlaajuisen ylituotannon takia vanhojen tehtaiden laajennus, joka on alalla tärkein kilpailuase, on käynyt taloudellisesti mahdottomaksi.  Prosessien muut taloudelliset erot johtuvat investoinneista. Kallein prosessi on A ja edullisin C.

Koska C on laittanut keksinnön myyntikieltoon sen prosesseihin A ja B verrattuna antaman suuren kilpailuedun takia, tehtyihin lisenssisopimuksiin perustuvaa tietoa lisenssin arvosta ei ole. Prosessit A ja B ovat sen sijaan vapaasti ostettavissa.  Eräs yhtiö on ostanut prosessi B:n lisenssin C:ltä -- hintaan. Prosessi A:ta on myyty 1-2 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla lisättynä 2-4 prosenttia yhden vuoden sinkin lisäkapasiteetin arvosta. Keksijät ovat arvioineet keksinnön arvon lisenssisopimuksiin vertaamalla ja katsoneet, että prosessi A:n lisenssimaksu antaa luotettavan minimiarvon prosessi C:n lisenssimaksulle.

Kun prosessi C:n kapasiteetti D:ssä on 100.000 tonnia x:ää ja ulkomaisessa yhtiössä 60.000 tonnia vuodessa ja kun x:n hinta on 1.000 Yhdysvaltain dollaria tonnilta,  saadaan prosessi A:n lisenssikaavan mukaan ---- Yhdysvaltain dollaria D:n osalta ja ---- Yhdysvaltain dollaria ulkomaisen yhtiön osalta. Kun otetaan huomioon näiden keskiarvot --- ja --- Yhdysvaltain dollaria ja se, että ----, saadaan lisenssien yhteisarvoksi --- Yhdysvaltain dollaria eli  kurssilla 1,2 USD/€  ---- miljoonaa euroa. Keksijät ovat liittäneet hakemukseen laskelman korvauksen määrästä.

VASTINE     

C on vastannut lausuntopyyntöön ja katsonut, että sen keksijöille tarjoama korvausta on kohtuullinen.

C on lausunnossa selostetulla tavalla selittänyt ennen patenttia koskevan patenttihakemuksen jättämistä tunnettua tekniikan tasoa ja patentin mukaista keksintöä.

C:n laskelma ja tarjous korvauksesta perustuu yhtiön keksintökorvausohjesäännön esitettyyn kaavaan, jota sovelletaan työnantajan omassa tuotannossa käytettävään keksintöön. Kaavan mukaan korvaus määräytyy seuraavasti: (korjattu liikevaihto x lisenssiprosentti x osuuskerroin x valmiuskerroin - suojauskustannukset) x työsuhdekerroin.

Patentti kohdistuu ---- ja vaikuttaa koko tuotantoon. Laskelmassa huomioitava korjattu liikevaihto on siten määritelty D:n vuosittaisesta liikevaihdosta, joka on 200 miljoonaa euroa ja jolle saadaan ohjesäännön perusteella korjatuksi liikevaihdoksi 52,75 miljoonaa euroa.

Lisenssiprosentti tarkoittaa lisenssimaksun prosentuaalista osuutta laitteiston tai menetelmän hinnasta teknologiakaupassa. Konsernin toiminta-alalla käytetty laitteeseen tai osakokonaisuuteen liittyvä lisenssiprosentti vaihtelee 3 ja 10 prosentin välillä. Mikäli lisenssiprosentti on sidottu vuosituotantoon, vaihtelee se 0,5 ja 1 prosentin välillä. Koska patentin on edellä sanotun liikevaihdon perusteella sidottu vuosituotantoon, lisenssiprosenttina käytetään arvoa 0,75 prosenttia.

Osuuskerroin tarkoittaa keksinnön osuutta muihin liikevaihdon syntymisen kannalta merkityksellisiin teknisiin tekijöihin. x:n valmistus edellyttää keksinnön lisäksi myös muita seikkoja, jotka on huomioitava tuotteen muina merkityksellisinä osakokonaisuuksina. Koska korvauslaskelma perustuu D:n koko liikevaihtoon, osuuskertoimessa on huomioitu, että vain osassa nykyistä tuotantoa eli 275.000 tonnin vuosituotannosta vain 100.000 tonnissa (100/275 eli 36,4 prosenttia) on käytetty keksinnön mukaista menetelmää. Lisäksi patentin osuutta vähentää erikseen suojatut laitteet sekä se, että suoraliuotusprosessiin liittyen on otettu käyttöön ---, jonka vaikutus on noin 15.000 tonnia vuodessa. On myös otettava huomioon, että ----- on sinänsä tunnettua tekniikkaa ja keksintö kohdistuu olosuhteiden aikaansaamiseksi sellaisiksi, että -----. Näiden seikkojen perusteella osuuskerroin on 10 prosenttia. Kun laskelmissa otetaan huomioon vain ----- osuus osuuskertoimen arvona voidaan pitää 25 prosenttia ottaen huomioon keksinnön suojapiiri ja ---- prosessiin liittyvät muut patentit. Mikäli patentin käyttö D:ssä kasvaa, on osuuskerrointa muutettava vastaavasti.

Koska keksinnön mukaista menetelmää ei oteta käyttöön pelkästään keksintöilmoituksen perusteella, on valmiuskerroin alle 1. Vuonna 1998 investoinnit olivat 104 miljoonaa euroa, mistä ----- osuus oli 32,4 miljoonaa euroa. Vuonna 2001 vastaavat luvut olivat 39 ja 12 miljoonaa euroa. Lisäksi vuonna 2003 laitteiden korjauksiin on investoitu 5 miljoonaa euroa. Kun investointikustannukset jaksotetaan 20 vuodeksi, saadaan vuosikustannukseksi 7,9 ja vastaavasti 2,7 miljoonaa euroa. Ottaen huomioon sekä kehittämiskustannukset että keksinnön käyttöönoton vaatimista laite- ja välinehankinnoista aiheutuneet investoinnit, valmiuskertoimen arvoksi on katsottava 80 prosenttia ja ---  osalta 85 prosenttia.

Patentin suojauskustannukset yhteensä eri maissa 20 vuodelta tulevat olemaan noin 120.000 euroa. Vuosittaisten suojauskustannusten määrä on siten 6.000 euroa.

Työsuhdekerroin on 5 prosenttia.

Korvauksen määrä on siten edellä sanotun kaavan mukaan vuosittaiseksi korvaukseksi käytössä olevan tuotannon (vuodet 2001-2003) mukaan 1.282,50 euroa.  Vuosien 1998-2000 osalta nykyisestä 100.000 tonnin vuosituotannosta on ollut käytössä puolet, minkä vuoksi osuuskerroin on näiden vuosien osalta 0,15 ja liikevaihto 164 miljoonaa euroa. Korvauksen määrä on siten vuosilta 1998-2000  1.066,50 euroa. Korvauksen määräksi mainituilta vuosilta saadaan siten 5.764,50 euroa. Vuoteen 2016 saakka nykyisellä tuotannolla korvauksen määräksi tulee 21.427,87 euroa.

Keksintöä ei ole otettu käyttöön ulkomaisessa yhtiössä vastinetta laadittaessa 22.2.2005.

Keksijöiden mainitsemassa sopimuksessa käytetty prosessi A:ta koskeva lisenssimaksu perustuu olettamukseen eikä sitä voida siten ottaa laskelman perusteeksi.

LISÄLAUSUMAT

A ja B ovat oma-aloitteisesti toimittaneet työsuhdekeksintölautakunnalle lausuman C:n vastauksesta. Lausuma on annettu tiedoksi C:lle.

Työsuhdekeksintölautakunta on varannut C:lle tilaisuuden kirjallisen lausuman antamiseen A:n ja B:n lausuman johdosta ja kehottanut yhtiötä ottamaan erityisesti kantaa hakijoiden korjatusta liikevaihdosta, osuuskertoimesta sekä valmiuskertoimesta esittämiin seikkoihin. C on antanut siltä pyydetyn lausuman, mikä on annettu tiedoksi hakijoille.

A ja B ovat oma-aloitteisesti toimittaneet työsuhdekeksintölautakunnalle lausuman C:n lausuman johdosta. Lausuma on toimitettu yhtiölle tiedoksi.

TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNNAN LAUSUNTO       

C:n työsuhdekeksintöjä koskevan ohjesäännön merkitys

C on katsonut, että kohtuullinen korvaus on määritettävä sen työsuhdekeksintöjä koskevan ohjesäännön perusteella, koska A on työsopimuksessa ja B muulla tavoin hiljaisesti sitoutunut noudattamaan ohjesääntöä.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentin mukaan milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus. Säännös on pakottava.

Työsuhdekeksintölaissa ei sen sijaan ole rajoitettu työnantajan ja työntekijän oikeuta sopia keksinnön syntymisen jälkeen siitä, miten kohtuullinen korvaus määräytyy.

Hakemukseen liitetyn vuonna 1995 solmitun työsopimuksen mukaan A ja C ovat sopineet A:n työsuhteen ehdoista muun ohella, että laissa oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin (656/67) säädetyn lisäksi noudatetaan C:n voimassa olevaa työsuhdekeksintöjä koskevaa ohjesääntöä sekä muita keksintöjä koskevia määräyksiä. B:n osalta ei ole esitetty työsopimusta.

Työsopimuksen edellä mainittu ehto ei rajoita A:n oikeutta työsuhdekeksintölain mukaiseen korvaukseen vuonna 1996 tehdystä keksinnöstä. Näin ollen asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi A:n ja B:n keksinnön vuonna 1996 tapahtuneen tekemisen jälkeen hyväksyneen korvauksen määrittämisen yhtiön työsuhdekeksintöohjesäännön osoittamalla tavalla.

Työsuhdekeksintölautakunta on toimivaltainen antamaan lausuntoja työsuhdekeksintölain soveltamista koskevissa asioissa. Sen sijaan lautakunnan toimivaltaan ei kuulu kohtuullisen korvauksen määrittäminen työnantajien työsuhdekeksintöohjesääntöjen perusteella. Edellä sanotun perusteella työsuhdekeksintölautakunta on toimivaltainen antamaan asiassa lausunnon. Se, mitä on pidettävä kohtuullisena korvauksena arvioidaan työsuhdekeksintölain sekä sitä täydentävän työsuhdekeksintöasetuksen säännösten perusteella kysymyksessä olevan tapauksen olosuhteet huomioon ottaen.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentin mukaan korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.

Keksinnön arvo

Oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa keksinnön arvolla tarkoitetaan sen taloudellista arvoa. Asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan keksinnön arvo on ensisijaisesti määritettävä sen mitattavan taloudellisen hyödyn perusteella, joka työnantajalle tulee keksinnön käyttöön ottamisesta, kuten keksinnön tuottamasta raaka-aine-, työvoima- tai energiasäästöstä (hyötyarvomenetelmä). Jos edellä mainittu keksinnön arvon määrittämistapa ei ole keksinnön laadusta tai käyttötavasta johtuen sovelias, keksinnön arvo määritetään sanotun pykälän 3 momentin nojalla lisenssisopimuksiin vertaamalla (lisenssianalogia). Jos kumpaakaan edellä mainittua määrittämisperustetta ei voi käyttää, keksinnön arvo arvioidaan säännöksen 4 momentin nojalla.

Asiassa ei ole esitetty sellaista vertailukohdetta, jonka perusteella keksinnön tuottama säästö olisi laskettavissa. Näin ollen työsuhdekeksintölautakunta määrittää keksinnön arvon lisenssisopimuksiin vertaamalla.

Lisenssisopimuksiin vertaaminen tarkoittaa edellä sanotun 3 momentin mukaan, että keksinnön arvo määritetään sen lisenssimaksun perusteella, jolla työnantaja voisi hankkia oikeuden vastaavaan vapaaseen keksintöön. Lisenssisopimuksella oikeuksia keksintöön luovutettaessa keksinnön arvona pidetään sopimuksen mukaista nettotuloa. Mikäli lisenssisopimuksella myydään myös muuta kuin oikeuksia keksintöön, kuten tietotaitoa, on muiden kauppaan sisältyvien tekijöiden osuus vähennettävä hinnasta keksinnön arvoa määritettäessä.

Riidatonta on, ettei C ole lisensioinut keksintöä. Keksinnön arvoa määritettäessä käytössä ei siten ole sellaista lisenssisopimusta, jonka nettotulo osoittaisi keksinnön arvon. Sen sijaan keksinnön arvon määrittämiseksi on ratkaistava, mikä on se lisenssimaksu, jolla C voisi hankkia oikeudet vastaavaan vapaaseen keksintöön. Hakijat ovat esittäneet, että lisenssimaksuna olisi pidettävä prosessi A:n lisenssimaksua, koska sitä voidaan pitää minimiarvona keksinnöstä maksettavalle lisenssimaksulle.  Hakijat ovat ilmoittaneet, ettei heidän tiedossa ole prosessi A:ta koskevaa sopimukseen perustuvaa lisenssihintaa, mutta siitä on vuonna 1996 esitetty seuraava myyntitarjouskaava: 1-2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria lisättynä 2-4 prosenttia yhden vuoden sinkin lisäkapasiteetin arvosta tuotannon ollessa 50.000 tonnia sinkkiä vuodessa.

Hakijat ovat lisäksi liittäneet lausumaansa jäljennöksen prosessi B:tä koskevasta lisenssisopimuksesta. Hakijat ovat kertoneet, että --- Tämän vuoksi yhtiö oli joutunut hankkimaan prosessi B:tä koskevan lisenssin. Sopimuksesta ilmenee, että yhtiö on maksanut prosessi B:n lisenssistä ---- Yhdysvaltain dollaria.

C ei ole hyväksynyt keksinnön arvon määrittämistä prosessi A:n lisenssimaksun perusteella ja on perustellut tätä sillä, ettei asiassa ole esitetty selvitystä, joka osoittaisi, että prosessi A:sta olisi maksettu hakijoiden ilmoittama lisenssimaksu. C on sen sijaan perustanut laskelmansa kohtuullisesta korvauksesta D:n x:n kokonaistuotantoa vastaavaan liikevaihtoon keksinnön hyödyntämisajalta. C on työsuhdekeksintökorvausohjesääntönsä määräysten mukaisesti oikaissut liikevaihdon laskelmissaan niin sanotuksi korjatuksi liikevaihdoksi ja määrittänyt keksinnölle tulevan osuuden korjatusta liikevaihdosta muut tekniset seikat huomioon ottavan osuuskertoimen avulla.

Sekä prosessi A:ta että prosessi C:tä käytetään tuotannon lisäämiseen. Työsuhdekeksintölautakunta katsoo näin ollen, että prosessi A on työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu vastaava vapaa keksintö ja että keksinnön arvo voitaisiin lähtökohtaisesti määrittää siitä maksetun lisenssimaksun perusteella. Työsuhdekeksintölautakunta toteaa, että sen ratkaiseminen, mikä prosessi A:n lisenssimaksu on ollut, on sellainen riitainen näytön vastaanottamista edellyttävä kysymys, jonka osalta toimivalta kuuluu Helsingin käräjäoikeudelle ja josta työsuhdekeksintölautakunta ei voi siten antaa lausuntoa.

Työsuhdekeksintölautakunnan aikaisemmassa lausuntokäytännössä lisenssianalogiaa sovellettaessa keksinnön arvo on useasti määritelty tuotteen toteutuneesta liikevaihdosta siten, että liikevaihdosta on eroteltu muut tekniset seikat ja ei-tekniset seikat.

Hakijat ovat kertoneet, että C:n toiminta-alalla prosessikeksinnöt lisensioidaan ---- Lisenssimaksun suuruus sidotaan ---- Jos lisenssisopimus koskee useita keksintöjä, määritellään lisenssin hinta -----. Näin ollen ja kun asianosaiset ovat yksimielisiä tuotannon määrästä D:ssä sekä lisenssiprosentin suuruudesta, keksinnön arvon määrittäminen toteutuneen tuotannon liikevaihdosta laskettuna on perusteltua.

Asianosaiset ovat ilmoittaneet, että D tuottaa 275.000 tonnia x:ää vuodessa ja että keksinnön mukaisella menetelmällä tuotetaan sanotusta määrästä 100.000 tonnia. Hakijat ovat kertoneet, että keksintö on otettu käyttöön D:ssä vuonna 1998, mitä seikkaa C ei ole riitauttanut. Sen sijaan riitaista on, tuleeko keksinnön arvo laskea C:n laskelmien mukaisesti x:n kokonaistuotannosta vai siitä tuotantomäärästä, joka on valmistettu keksinnön mukaisella menetelmällä.

C on perustellut D:n vuosittaista kokonaistuotantoa vastaavan liikevaihdon ottamista laskemien perustaksi sillä, että patentti kohdistuu ---- , jolloin sen voidaan katsoa vaikuttavan koko tuotantoon. Hakijat ovat katsoneet, että keksinnön arvo on laskettava x:n lisätuotannon perusteella.

Työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan arvoa määritettäessä on otettava huomioon taloudellinen kokonaisvaikutus myös silloin, kun keksintö muodostaa vain osan suurempaa kokonaisuutta.

Lausunnossa selostetuin perustein keksintö muodostaa osan monivaiheisesta prosessista. Keksinnön avulla nostetaan tuotannon kapasiteettia y:n määrää lisäämättä. Tähän nähden ja ottaen huomioon edellä sanottu työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 1 momentin säännös työsuhdekeksintölautakunta pitää perusteltuna, että keksinnön arvoa määrättäessä lähtökohdaksi otetaan C:n ilmoittamaa 275.000 tonnin vuosittaista kokonaistuotantoa vastaava liikevaihto.

Hakijat ovat esittäneet, että sinkin hinta määräytyy seuraavasti:

Syyskuu-joulukuu 1998    920 €/t

Vuosi 1999                    1010 €/t

Vuosi 2000                    1220 €/t

Vuosi 2001                    990 €/t

Vuosi 2002                    820 €/t

Vuosi 2003                    730 €/t

Vuosi 2004                    850 €/t

Tammi-huhtikuu 2005      1.000 €/t

Hakijat ovat todenneet, että keskiarvoksi edellä sanottujen vuosittaisten hintojen perusteella saadaan 942,50 €/t ja että x:n hinnaksi liikevaihtoa määrättäessä on katsottava 1.000 euroa ottaen huomioon hinnan lisäksi maksettava preemio, joka on 50-100 $/t. C ei ole ottanut nimenomaisesti kantaa x:n hintaan. Näin ollen työsuhdekeksintölautakunta laskee tuotannon liikevaihdon hakijoiden ilmoittaman 1.000 euron hinnan perusteella.

D:n keksinnön mukaisella menetelmällä tuotettua x tuotantoa vastaava liikevaihto on siten vuosilta 1998-2005 (8 vuotta) yhteensä 8* 1.000 euroa * 275.000 tonnia eli yhteensä 2.200.000.000 euroa.

Kuten edellä on sanottu, keksinnön arvoa määritettäessä tästä liikevaihdosta on ensinnäkin eroteltava se osuus, joka on muiden teknisten seikkojen kuin keksinnön aikaansaamaa sekä ei-teknisten seikkojen merkitys. Koska C on perustanut laskelmansa niin sanottuun korjattuun liikevaihtoon, on asiassa lisäksi otettava kantaa sen merkitykseen keksinnön arvon määrittämisessä.

Muiden teknisten seikkojen merkitys

C on esittänyt, että osuuskerroin eli keksinnön osuus suhteessa muihin liikevaihdon kannalta merkityksellisiin teknisiin seikkoihin on 10 prosenttia. C on ilmoittanut, että osuuskertoimessa on huomioitu, että keksintöä on käytetty vain 100.000 tonnissa 275.000 tonnin vuosituotannosta (100/275 eli 36,4 prosenttia). C on lisäksi perustellut osuuskerrointa sillä, että keksinnön osuutta vähentää erikseen suojatut laitteet ja että --- prosessiin liittyen on otettu käyttöön ----, jonka vaikutus on noin 15.000 tonnia vuodessa. Hakijat ovat katsoneet, ettei muita merkityksellisiä teknisiä seikkoja ole.

Kuten edellä on todettu, keksintö muodostaa osan monivaiheisesta prosessista. Näin ollen työsuhdekeksintölautakunta katsoo, ettei sen osuus kokonaisuudesta voi olla suurempi kuin siihen kiinteästi liittyvän --- vaiheen osa.  Keksinnön osuus koko prosessista jää pienehköksi, lautakunta arvioi keksinnön osuuden olevan 0,15.

Korjattu liikevaihto ja ei-teknisten seikkojen merkitys

C on ilmoittanut, että korjattu liikevaihto tarkoittaa liikevaihtoa, jossa otetaan huomioon se, että liikevaihdon kasvaessa keksinnön vaikutus liikevaihtoon pienenee ja muiden seikkojen merkitys kasvaa. C on esittänyt, että tällaisia muita seikkoja ovat sen keksintökorvausohjesäännössä sanotut konsernin maine, suhteet markkinoilla, tavaramerkit ja muut teollisoikeudet, markkinointi, valmistuksen tehokkuus ja rahoitusasema sekä muut ei-tekniset seikat. C on esittänyt kaavion korjatun liikevaihdon laskemisesta. Sen mukaan korjattu liikevaihto määräytyy liikevaihdon suhteessa seuraavasti:

Liikevaihto       Kerroin alarajan            Korjattu liikevaihto
milj. euroa       ylittävältä osin             alarajalla / milj.euroa      

0-1,7                  1,00                             0

1,7-3,4                0,90                             1,7

3,4-5,0                0,80                             3,2

5-10                   0,70                             4,5

10-15                  0,60                             8,0

15-20                  0,50                             11

20-25                  0,40                             13,5

25-30                  0,35                             15,5

30-40                  0,30                             17,25

40-50                  0,25                             20,25

50-500                0,20                             22,75

500-1700             0,15                             112,75

Yli 1700               0,10                             292,75

C:n mukaan korjatuksi liikevaihdoksi saadaan siten liikevaihdon ollessa 200 miljoonaa euroa 22,75 + (200-50)*0,2 eli 52,75 miljoonaa euroa.

Hakijat ovat katsoneet, ettei korjatun liikevaihdon käyttämiselle ole perustetta.

Työsuhdekeksintölautakunta pitää mahdollisena, että keksinnön vaikutus sen aiheuttaman tuoton kasvuun voi pienentyä liikevaihdon kasvaessa erityisesti silloin, kun kysymys on kansainvälisillä markkinoilla toimivasta konsernista ja tuotteesta, jonka menekille edellä selostetut ei-tekniset seikat ovat merkityksellisiä. Sen selvittäminen, johtaako korjatun liikevaihdon käyttäminen kohtuulliseen korvaukseen, on harkittava kussakin yksittäistapauksessa itsenäisesti.

C on perustellut korjatun liikevaihdon käyttämistä sillä, että yhtiön on kyettävä myymään x maailmanmarkkinoilla ja siten toiminnallaan vakuutettava maailmanmarkkinat. Hakijat ovat katsoneet, että C:n esittämillä seikoilla ei ole merkitystä x:n valmistuksessa ja myynnissä, vaan liikevaihto määräytyy täysin tuotannon ja maailmanmarkkinahinnan perusteella. x voidaan aina myydä pörssiin, jos globaaleilta markkinoilta ei löydy asiakasta.

C toimii kansainvälisillä markkinoilla, mikä sinällään puoltaa korjatun liikevaihdon käyttämistä. Työsuhdekeksintölautakunta toteaa kuitenkin, että korjatun liikevaihdon käyttäminen keksinnön arvon määrittämisessä on poikkeuksellista ja edellyttää, että työnantaja esittää perustellun selvityksen siitä, miksi keksinnön suhteellinen vaikutus sen aiheuttaman tuoton kasvuun kysymyksessä olevassa tapauksessa heikkenee ja muiden seikkojen merkitys kasvaa. Keksinnön avulla C pystyy lisäämään x:n tuotantokapasiteettia, mitä on pidettävä merkityksellisenä seikkana maailmanmarkkinoilla toimittaessa. Tähän nähden ja ottaen huomioon hakijoiden esittämät edellä sanotut seikat, työsuhdekeksintölautakunta katsoo, ettei C ole esittänyt riittäviä perusteita korjatun liikevaihdon käyttämiselle. C:n mainitsemat ei-tekniset seikat tulevat riittävällä tavalla huomioiduiksi, kun edellä sanotusta liikevaihdosta erotellaan ei-teknisten seikkojen osuus.

Työsuhdekeksintölautakunta pitää liikevaihdon muodostumisen kannalta merkityksellisinä seikkoina konsernin mainetta ja asemaa markkinoilla. Toisaalta ottaen huomioon, että kysymys on prosessi A:ta ja B:tä toimivammasta menetelmästä, myös keksintö vaikuttaa positiivisesti C:n kilpailuasemaan. Työsuhdekeksintölautakunta arvioi, että ei-teknisten seikkojen merkitys liikevaihdon syntymiselle on tässä tapauksessa 20 % ja että kokonaistuotannosta laskettua liikevaihtoa on siten oikaistava kertoimella 0,80.

Edellä sanotun perusteella keksinnön osalle tuleva liikevaihto on 2.200.000.000 euroa * 0,15 * 0,80 eli 264.000.000 euroa.

Lisenssiprosentti

Riidatonta on, että lisenssiprosentti on 0,75 prosenttia.

Valmiuskerroin

Määritettäessä keksinnön arvo lisenssianalogian perusteella on otettava huomioon keksinnön valmiusaste. Keksinnön valmiusaste määritetään sen ajankohdan mukaan, jolloin oikeus keksintöön siirtyy työnantajalle. Keskeistä on se, kuinka paljon työnantaja joutuu panostamaan keksinnön kehittämiseen valmiiksi tuotteeksi. Kysymys on kuitenkin lähinnä keksinnön teknisestä, ei kaupallisesta valmiudesta.

C on ilmoittanut ottavansa oikeudet keksintöön keväällä 1996 ja keksijät ovat elokuussa 1996 allekirjoittaneet sopimuksen, jolla keksintö on siirretty C:lle.

Hakijat ovat katsoneet, että valmiuskerroin on 1 ja esittäneet, että prosessikeksinnöt perustuvat tiettyjen seikkojen hyödyntämiseen ja että ammattilainen pystyy hyödyntämään keksintöä pelkästään patenttikirjan perusteella. Hakijat ovat lisäksi viitanneet siihen, ettei patenttikirjan lisäksi muita tietoja ole tarpeen antaa lisenssin ostajalle ja että esitetty lisenssisopimus osoittaa, että keksintö on valmis käyttöön otettavaksi ja markkinoitavaksi.

C on katsonut, että valmiuskerroin on 0,8. C on esittänyt, ettei keksinnön käyttöön ottaminen ole ollut mahdollista keksintöilmoituksen perusteella eikä myöskään patentin perusteella, vaan että se on edellyttänyt investointeja, kuten laite- ja välinehankintoja, sekä kehitystyötä. C on ilmoittanut, että vuonna 1998 investoinnit olivat 104 miljoonaa euroa, josta suoraliuotuksen osuus oli 32,4 miljoonaa euroa ja vuonna 2001 vastaavat luvut olivat 39 ja 12 miljoonaa euroa. C on todennut patentin käyttöön ottamisen yhteydessä suunniteltiin uudet laitteet (patentti --- ja --- ).

Hakijat ovat lausumassaan 9.11.2005 esittäneet, että laitteet oli kehitetty jo keksintöilmoitusta tehtäessä ja että jos ne olisivat olleet tarpeen keksinnön toiminnan kannalta, ne olisi otettu suojauksen piiriin.

Työsuhdekeksintölautakunta katsoo, että C:n esittämä valmiuskerroin vastaa keksinnön valmiusastetta ja että laitteiden suunnittelu tulee ottaa huomioon valmiuskertointa määritettäessä. Näin ollen työsuhdekeksintölautakunta katsoo valmiuskertoimen olevan 0,8.

Muut kohtuulliseen korvaukseen vaikuttavat seikat

Keksinnön työsuhdeyhteys

Riidatonta on, että työsuhdekerroin on molempien keksijöiden osalta 5 %.

Keksinnön hyödyntäminen ulkomailla sijaitsevassa yhtiössä

Hakijat ovat esittäneet, että keksintö otetaan käyttöön loppuvuonna 2004 myös C:n ostamassa ulkomailla sijaitsevassa yhtiössä ja että se tuottaa keksinnön mukaisella menetelmällä x:ää noin --- vuodessa. C on lausumassaan 22.2.2005 ilmoittanut, ettei keksintöä ole otettu käyttöön siinä mittakaavassa, mitä keksijät ovat olettaneet. Pääsyynä tähän on ollut y:n kysyntä, jonka vuoksi on ollut edullisempaa --- kuin käyttää keksinnön mukaista menetelmää.

Työsuhdekeksintölautakunta toteaa, että mikäli keksintöä hyödynnetään ulkomailla sijaitsevassa yhtiössä tulee C:n tulee suorittaa siitä keksinnön käyttöön ottamisesta lukien hakijoille kohtuullinen korvaus jäljempänä selostetun laskentakaavan mukaisesti.

Yhteenveto kohtuullisesta korvauksesta

Työsuhdekeksintöasetuksen 7 §:n mukaan kohtuullinen korvaus on määritettävä siten, että se muodostuu osaksi kertakorvauksesta ja osaksi rojaltikorvauksesta.

Korvaus on maksettava siltä ajalta, jona keksintöä hyödynnetään, kuitenkin enintään 20 vuodelta.

Vuosilta 1998-2005 toteutuneen tuotannon osalta C on velvollinen suorittamaan A:lle ja B:lle kertakorvauksen, jonka määrä kummankin osalta on ½ * 264.000.000 * 0,0075 *  0,8  * 0,05 eli 39.600 euroa.

C saa vähentää tuosta määrästä hakijoille jo suorittamansa korvaukset.

Vuodesta 2006 lukien sellaisen tuotannon, joka saadaan aikaan --- prosessilla ja jossa hakijoiden keksintöä hyödynnetään, C on velvollinen suorittamaan hakijoille rojaltikorvauksen, jonka määrä on kummankin osalta ½ * kokonaistuotannon liikevaihto* 0,15 * 0,8 * 0,0075* 0,8*0,05.

 

Antti Kuningas                                 Katja Mäki
puheenjohtaja                                 sihteeri

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet: Antti Kuningas, Marjo Aalto-Setälä Tiina Aitlahti, Toivo Jalonen, Christina Karlia-Palomäki, Anu-Tuija Lehto, Antti Maijala ja Juha Teerimäki.