TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNTA           LAUSUNTO 1/2006   Julkinen

Hakija                     A

Vastapuoli             B

Asia                        Kohtuullinen korvaus

 

SELOSTUS ASIASTA

A on tehnyt B:n palveluksessa ollessaan prosessimenetelmää koskevan keksinnön. Keksintö on otettu käyttöön yhtiön tehtaalla vuonna 1996. A on tehnyt keväällä 1997 keksintöilmoituksen työnantajalle, joka on ilmoittanut ottavansa oikeudet keksintöön. A on allekirjoittanut siirtokirjan, jonka mukaan kaikki oikeudet kyseiseen keksintöön on siirretty B:lle. B:lle on sittemmin myönnetty keksintöä koskeva suomalainen patentti. Keksinnölle on haettu kansainvälistä patenttia.

A:lle on suoritettu keksinnöstä ilmoituspalkkiona -- markkaa ja vakiokorvauksena patenttihakemuksesta -- markkaa. B on tarjonnut A:lle kertakorvauksena keksinnöstä -- euroa, mitä tarjousta B ei ole hyväksynyt.

 

HAKEMUS    

A on pyytänyt työsuhdekeksintölautakunnalta lausuntoa kohtuullisen korvauksen määrästä.

A on kertonut, että patentin mukaisella prosessimenetelmällä kalliin aineen käyttömäärää voidaan vähentää merkittävästi. Työnantajalle tästä koituva säästö on ollut tehtaalla vuosina 1997-2001 noin -- markkaa vuodessa. Lisäksi patentin mukainen menetelmä mahdollistaa tiettyjen sellaisten tuotteiden valmistamisen, joiden valmistaminen ei tavanomaisin prosessimenetelmin ole prosessi- ja laatuongelmien vuoksi mahdollista.  Työnantaja on harkinnut keksinnön käyttöönottamista myös toisella tehtaalla.

VASTINE     

B on antanut työsuhdekeksintölautakunnan pyytämän vastineen.

B on esittänyt laskelman kohtuullisen korvauksen määrästä. Laskelman mukaan kohtuullinen korvaus on -- euroa vähennettynä A:lle maksettuja --  markkaa vastaavat --  euroa eli -- euroa.

B on katsonut, että keksinnön arvo tulee määrittää sen tuottaman taloudellisen hyödyn perusteella. Yhtiön mukaan keksinnön mukaisella menetelmällä pystytään tuottamaan korkealaatuisia, kokonaan toisentyyppisiä tuotteita kuin aikaisemmin käytössä olleella menetelmällä.  Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistetuista tuotteista on saatavissa korkeampi kate kuin tavanomaisista vaihtoehtoisilla menetelmillä tuotetuista tuotteista. Keksinnön arvo on määriteltävä sen tuoman tuoton eikä säästöjen perusteella.

B:n mukaan A:n keksimää ja siitä edelleen kehitettyä menetelmää käyttäen valmistettujen tuotteiden myynnistä on saatu tuottoa vuosina 1996-2004 yhteensä -- euroa. B on arvioinut, että vuosilta 2005-2016 saatava tuotto on yhteensä --  euroa ja että keksinnön käyttöönottamista seuraavilta 20 vuodelta tuoton voidaan arvioida olevan --  euroa.

Keksinnön mukaisen menetelmän käyttöön ottaminen on edellyttänyt mittavaa perusinvestointia, mitä on seurannut jatkokehitystyö ja kaksi lisäinvestointia. Tuotosta on siten vähennettävä -- euron investointikustannukset, -- euron patentoimiskustannukset ja -- euron jatkokehityskustannukset eli yhteensä -- euroa.  B:n saama hyöty on siten ollut --  euroa.

B:n tuotosta vähintään 40 prosenttia muodostuu yhtiön brändistä,  nimestä ja goodwill-arvosta. Muu kaupallinen osaaminen ja asiakassuhteet muodostavat 20 prosenttia arvoketjusta ja loput 40 prosenttia jakaantuvat aina raaka-aineiden hankinnasta valmiin tuotteen rahtaukseen. Keksinnön mukaisessa menetelmässä on kysymys yhdestä valmistuksen vaiheesta, joka muodostaa enintään ¼ viimeksi mainitusta 40 prosentista.  Keksinnön osuus koko arvoketjusta on siten korkeintaan 10 prosenttia. Keksinnön jatkokehitys huomioon ottaen A:n osuus keksinnön tuottamasta hyödystä on 5 prosenttia. 

B on edellä sanottujen seikkojen perusteella katsonut, että keksinnön arvo on  0,05 x -- euroa eli --  euroa.

Työsuhdeyhteyden osalta B on todennut, että A on saanut aiheen keksintöön siten, että hänelle on annettu työtehtävä osoittamatta ratkaisutapaa. Tehtävän työsuhdeyhteys (a) on siten 2. A on päätynyt ratkaisuun ammattinsa ja sen edellyttämään koulutukseen kuuluvien tietojen ja kokemusten perusteella, työsuhteessa suorittamiensa töiden sekä tällöin saavuttamiensa kokemusten perusteella ja niiden teknisten apuvälineiden, tutkimustulosten ja apulaisten ym. avulla, jotka työnantaja on antanut hänen käyttöönsä. Ratkaisun työsuhdeyhteys (b) on 1. A:n asemaan B:ssä nähden keksijän työsuhdeyhteys (c) on 1,5. Työsuhdekerroin on näin ollen 4,75 %.

Kohtuullinen korvaus on 0,0475  x -- euroa eli -- euroa, mistä määrästä voidaan vähentää A:lle jo suoritetut --  euroa.  Koska keksinnön tekeminen on kuulunut A:n työtehtäviin ja korvaus ei ole poikkeuksellisen suuri eikä keksinnön hyötyarvon määrittely tulevaisuuden osalta vaikeasti ennakoitavissa, kohtuullisena on pidettävä kertakorvausta.
                             

LAUSUMAT  

A on oma-aloitteisesti toimittanut työsuhdekeksintölautakunnalle lausuman B:n vastineen johdosta. Lausuma on toimitettu B:lle tiedoksi.

B on oma-aloitteisesti toimittanut työsuhdekeksintölautakunnalle lausuman A:n lausuman johdosta. Lausuma on toimitettu tiedoksi A:lle.

A on oma-aloitteisesti toimittanut työsuhdekeksintölautakunnalle lausuman. Lausuma on toimitettu B:lle tiedoksi.

Työsuhdekeksintölautakunta on varannut B:lle tilaisuuden antaa kirjallinen lausuma siitä, valmistetaanko keksinnön mukaisella samaa lopputuotetta kuin ennen keksintöä käytössä olleella menetelmällä, mikä on keksinnön mukaisella menetelmällä aikaansaatu säästö raaka-ainekustannuksissa aikaisemmin käytössä olleeseen menetelmään verrattuna ja mikä on keksinnöstä koituva säästö tuotantokustannuksissa. Lisäksi yhtiölle on varattu tilaisuus ilmoittaa perusteltu käsitys siitä, tuleeko keksinnön arvo määrittää työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun niin sanotun hyötyarvomenetelmän vai 3 momentissa tarkoitetun lisenssianalogian perusteella. B on antanut lausuman, joka on toimitettu tiedoksi A:lle.

 

TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNNAN LAUSUNTO       

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentin mukaan milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, työntekijällä on oikeus saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus. A on tehnyt kysymyksessä olevan keksinnön B:n palveluksessa ollessaan ja B on ottanut oikeudet keksintöön. A:lla on siten mainitun säännöksen nojalla oikeus saada B:ltä kohtuullinen korvaus.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentin mukaan korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.

Keksinnön arvo              

Oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun asetuksen (jäljempänä työsuhdekeksintöasetus) 3 §:n 1 momentin mukaan työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa keksinnön arvolla tarkoitetaan sen taloudellista arvoa.  

      

Työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 2 momentin nojalla keksinnön arvo määritetään ensisijaisesti sen mitattavan taloudellisen hyödyn perusteella, joka työnantajalle tulee keksinnön käyttöönottamisesta, kuten keksinnön tuottamasta raaka-aine-, työvoima- tai energiasäästöstä (hyötyarvomenetelmä). Jos edellä mainittu keksinnön arvon määrittämisperuste ei ole keksinnön laadusta tai käyttötavasta johtuen sovelias, keksinnön arvo määritetään työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 3 momentin nojalla lisenssisopimuksiin vertaamalla (lisenssianalogia). Jos kumpaakaan edellä mainittua määrittämisperustetta ei voida käyttää, keksinnön arvo arvioidaan mainitun pykälän 4 momentin nojalla.

B on katsonut, että keksinnön arvo tulee määrittää edellä sanottua hyötyarvomenetelmää soveltaen keksinnön tuoton eli tuotteesta saadun aikaisempaa korkeamman myyntikatteen perusteella. A ei ole nimenomaisesti ottanut kantaa siihen, mitä menetelmää soveltaen keksinnön arvo tulee määrittää. A on kuitenkin todennut, että keksinnön tuomaa hyötyä määrättäessä on otettava huomioon sen aikaansaamat säästöt raaka-ainekustannuksissa.

Kuten edellä on todettu, hyötyarvomenetelmä on ensisijainen keksinnön arvon määrittämistapa.  Hyötyarvomenetelmän soveltaminen edellyttää kuitenkin, että keksinnön avulla saavutettu hyöty on mitattavissa. Työsuhdekeksintölautakunnan aikaisemmassa käytännössä on katsottu hyötyarvomenetelmän soveltuvan, mikäli työnantajalle koituvia kustannuksia voidaan luotettavasti verrata muuhun aikaisempaan tuotteeseen tai menetelmään. Työsuhdekeksintölautakunta on todennut, että mikäli kysymyksessä on pelkästään tuotteen valmistusmenetelmään liittyvä keksintö eikä valmistettava tuote muutu, keksinnön käyttöön ottamisesta aiheutunutta kustannussäästöä voidaan yleensä pitää keksinnön arvona. Lisenssianalogian perusteella keksinnön arvo on määritelty silloin, kun kysymys on laitekeksinnöstä tai tuotteesta, jonka valmistuskustannuksia ei voida verrata muuhun aikaisempaan menetelmään.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että hyötyarvon määrittämisessä voidaan keksinnön tuomien säästöjen lisäksi ottaa huomioon sen aiheuttamat uudet tuotot. Esimerkkinä uusista tuotoista on mainittu tuotannon lisääminen samoilla kustannuksilla, sekä tuotteen käyttökelpoisuuden ja haluttavuuden ja siten kilpailukyvyn paraneminen, mikä voi johtaa kasvavaan myyntiin ja parempaan katteeseen (Timo Kivi-Koskinen 2002: Työsuhdekeksinnöt, s. 81-82).

B on ilmoittanut valmistavansa keksinnön mukaisella menetelmällä sellaista uutta tuotetta, jonka valmistaminen ei ole ollut teknisesti mahdollista aikaisemmin käytössä olleella menetelmällä. Työsuhdekeksintölautakunnan lausunnossa keksinnöstä todettujen seikkojen perusteella työsuhdekeksintölautakunta pitää A:n keksinnöllä tehtyä tuotetta uutena ja katsoo, ettei ole olemassa vertailukohtaa keksinnön aiheuttamien säästöjen tai uusien tuottojen määrittämiseksi.

B on katsonut, ettei keksinnön arvon määrittäminen lisenssianalogian perusteella tule kysymykseen, koska sen harjoittamalla liiketoiminnan alalla ei harrasteta valmistusprosessin osien lisensiointia. Näin ollen työsuhdekeksintölautakunta katsoo, että keksinnön arvo on määritettävä edellä sanotun työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 4 momentin nojalla arvioimalla.

Kun keksinnön arvo määritetään arvioinnilla, tavoitteena on työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 1 momentissa sanotun keksinnön taloudellisen arvon määrittäminen.  Arvoa määrättäessä on otettava huomioon taloudellinen kokonaisvaikutus myös silloin, kun keksintö muodostaa vain osan suurempaa kokonaisuutta.

B on esittänyt laskelmat keksinnön tuottamasta hyödystä koko keksinnön hyödyntämisajalta vuosilta 1996-2016. Työsuhdekeksintölautakunta toteaa, että arvioinnin lähtökohdaksi on otettava B:n ilmoittamat jo toteutuneet tuotot. Yhtiö on esittänyt, että sen keksinnön mukaisella menetelmällä valmistetuista tuotteista saama tuotto on ollut vuosina 1996-2004 yhteensä -- euroa.

Työsuhdekeksintölautakunta katsoo, että keksinnön arvoa määrättäessä sanotusta tuotosta on vähennettävä keksinnön käyttöön ottamisesta aiheutuneet tarpeelliset kustannukset sekä patentoimiskustannukset. Työsuhdekeksintölautakunta pitää B:n ilmoittamia perusinvestoinnista, jatkoinvestoinneista, patentoimiskuluista ja kokeilu- ja tutkimuskuluista aiheutuneita yhteensä -- euron menoja vähennyskelpoisina kustannuksina lukuun ottamatta yhtiön eräälle työntekijälle suorittamaa -- euron aloitepalkkiota.  Edellä sanotusta tuotosta on siten vähennettävä -- euron kustannukset, jolloin nettotuotoksi saadaan -- euroa.

Sanotusta nettotuotosta on eroteltava keksinnöstä riippumattomien seikkojen osuus. Tällaisia seikkoja voivat olla muut tekniset seikat sekä ei-tekniset seikat.

Työsuhdekeksintölautakunta arvioi lausunnossa sanottujen seikkojen perusteella keksinnön osuuden valmistusprosessissa olevan 0,6.

B kertonut, että sillä on myyntiä yli sadassa maassa ja että noin 4/5 sen liikevaihdosta syntyy Suomen ulkopuolella.  Työsuhdekeksintölautakunta katsoo, että B:n markkinaosuus ja myynnin laaja-alaisuus ovat merkittäviä yhtiön saamaan tuottoon vaikuttava tekijöitä. Lisäksi merkitystä on annettava yhtiön brändille ja goodwill-arvolle. Työsuhdekeksintölautakunta katsoo, että keksinnön arvoa on edellä sanottujen ei-teknisten seikkojen perusteella oikaistava kertoimella 0,1.

Keksinnön arvoksi tulee siten -- * 0,6 * 0,1 eli --  euroa.

Muut kohtuulliseen korvaukseen vaikuttavat seikat

Kuten edellä on todettu, työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentin mukaan kohtuullista korvausta määrättäessä on keksinnön arvon ja työnantajan saaman oikeuden laajuuden ohella otettava erityisesti huomioon työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle. Työsuhdekeksintöasetuksen 5 §:n mukaan arvioitaessa työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettujen työsopimusten ehtojen ja työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitystä keksinnön syntymiselle on kiinnitettävä huomiota siihen, miten tehtävä on asetettu ja ratkaistu, kuten millä tavalla työnantajan teknologiaa ja laitteita on hyödynnetty, sekä siihen, mikä on keksijän asema sekä hänen työehtonsa ja tehtävänsä työnantajan palveluksessa.

Työsuhdekerroin            

A, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri, on toiminut keksinnön tekemisen aikaan B:n tutkimuskeskuksessa tutkijana. A on kertonut saaneensa ja esittäneensä keksintöön johtaneen idean vuonna 1993 B:n tutkimuskeskuksen johtajan järjestämässä ideointitilaisuudessa, jonka tavoitteena oli löytää ratkaisuja tuotanto- ja laatuongelmiin. B on katsonut, että A oli toiminut tutkijana ja hänen tehtävänään oli ollut prosessikehitys, mutta hänelle ei ollut osoitettu ratkaisutapaa. B ei kuitenkaan ole riitauttanut A:n esittämiä edellä sanottuja seikkoja. Näin ollen ja enemmän selvityksen puuttuessa A:n on katsottava saaneen aiheen keksintöön työsuhteessa saavuttamansa kokemuksen ja tuntemuksen perusteella, kun keksintöön aiheen antaneet puutteet ja tarpeet ovat olleet ennestään tunnetut. A on päätynyt ratkaisuun ammattinsa ja sen edellyttämään koulutukseen kuuluvien tietojen ja kokemusten sekä työsuhteessa suorittamiensa töiden sekä tällöin saavuttamiensa kokemusten ja tietojen perusteella. Merkitystä on ollut myös niillä teknisillä apuvälineillä ja tutkimustuloksilla, jotka työnantaja on antanut hänen käyttöönsä. A on keksinnön tekemisen aikaan ollut tutkija. Hän ei ole osallistunut päällikkötehtäviin.  Näiden seikkojen perusteella työsuhdekeksintölautakunta arvioi työsuhdekertoimeksi 11.5 %.
                            

Yhteenveto kohtuullisen korvauksen määrästä

Työsuhdekeksintöasetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan kohtuullinen korvaus on määritettävä siten, että se muodostuu osaksi kertakorvauksesta ja osaksi rojaltikorvauksesta.    

            

B on velvollinen suorittamaan A:lle vuosilta 1996-2004 keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettujen tuotteiden osalta kertakorvauksen, jonka määrä on -- euroa * 0,115 eli --  euroa.

Vuodesta 2005 lukien sellaisten tuotteiden osalta, joiden valmistamisessa keksintöä hyödynnetään, B on velvollinen suorittamaan A:lle rojaltikorvauksen, joka on 0,6*0,1* tuotteista saatu nettotuotto * 0,115.

Antti Kuningas                                 Katja Mäki

puheenjohtaja                                 sihteeri

 

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet: puheenjohtaja Antti Kuningas, Marjo Aalto-Setälä, Tiina Aitlahti, Pekka Hukkanen, Toivo Jalonen, Christina Karlia-Palomäki, Anu-Tuija Lehto ja Antti Maijala.