TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNTA                      LAUSUNTO 1/2005 ____________________________________________________________________

                                                                                                             JULKINEN

 

Hakijat                A, B ja C

Vastapuoli           X

Asia                     Kohtuullinen korvaus

Vireille                6.5.2004

Annettu               11.3.2005

 

SELOSTUS ASIASTA

Hakijat ovat yhdessä viiden muun henkilön kanssa tehneet X:n palveluksessa ollessaan menetelmää ja laitetta koskevan keksinnön.

Keksijät ovat vuonna 1995 allekirjoittaneet siirtokirjan, jonka mukaan kaikki oikeudet kyseiseen keksintöön ja sitä koskevaan patenttihakemukseen on siirretty X:lle. X:lle on myönnetty vuonna 1997 kyseistä keksintöä koskeva patentti FI .

Työsuhdekeksintölautakunta on antanut asiassa 17.12.2004 osaratkaisun koskien kanneoikeuden vanhentumista (Lausunto 3/2004).
 

HAKEMUS   

                 
Hakijat ovat pyytäneet työsuhdekeksintölautakunnalta lausuntoa kohtuullisen korvauksen määrästä.  

Hakijat ovat katsoneet, että kysymys on arvoltaan erittäin merkittävästä keksinnöstä. X on kehittänyt keksinnön mukaista teknologiaa hyväksi käyttäen tuotteen 1, jota se on myynyt yhteensä x kappaletta ja jonka keskimääräinen myyntihinta on ollut x euroa ja liikevaihto x euroa. Keksinnön mukaista tekniikkaa hyödynnetään lisäksi tuotteissa 2 ja 3.

Hakijat ovat katsoneet, että kohtuullisen korvauksen määrä tulee määrittää lisenssianalogiaa soveltamalla. 

Keksintö on syntynyt keksijöille kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan toiminnan tuloksena. Sen sijaan se ei ole syntynyt käyttäen olennaisesti hyväksi työnantajan liikkeessä tai laitoksessa saatuja kokemuksia, työssä annetun tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena.
 

VASTINE  

                
X on antanut työsuhdekeksintölautakunnan pyytämän vastineen. X on katsonut, että hakijoilla on lähtökohtaisesti oikeus kohtuulliseen korvaukseen, koska työnantaja on ottanut kaikki oikeudet keksintöön. Sen sijaan esittämiinsä perusteisiin ja laskelmiin viitaten X on katsonut, että korvattavaa ei synny.

Keksintöä hyödyntäviä tuotteita 1  on myyty hakijoiden ilmoittama määrä ja niiden kokonaisliikevaihto on hakemuksessa mainittu. Keksinnön arvo ei kuitenkaan ole sama kuin tuotteiden, joissa keksintöä hyödynnetään, yhteinen liikevaihto. Liikevaihdosta on eroteltava muiden teknisten ratkaisujen sekä ei-teknisten ratkaisujen osuus. 

Tuotteet muodostavat yhden tärkeimmistä X:n tuoteryhmistä. Tuotteiden kehitystyöhön on liittynyt lukuisia keksintöjä. Tuotteiden liikevaihto ei ole kasvanut nyt kysymyksessä olevan tai minkään muunkaan yksittäisen keksinnön ansiosta, vaan on seurausta pitkäaikaisesta kehitystyöstä ja markkinoinnista.

X:n mukaan muiden teknisten ratkaisujen kuin keksinnön osuus tuotteesta on vähintään 90 % ottaen huomioon vastineessa selostetut tekniset ratkaisut. Useat teknisistä ratkaisuista on patentoitu. Tuotteeseen liittyy lisäksi liikesalaisuutena säilytettyjä teknisiä ratkaisuja. X:n mukaan muut kuin tekniset seikat muodostavat yli 50 % tuotteen markkinamenestyksestä. Tuotteen menestys on pitkäaikaisen kehitystyön ja markkinointityön tulosta. Menestykseen on vaikuttanut brändin lisäksi X:n jakelukanavat ja että se pystyy kokonaistoimitukseen. Monipuolinen tuoteportfoliokokonaisuus tukee yksittäisten tuoteperheiden myyntiä.  Keksintö on onnistuttu patentoimaan Suomen lisäksi ainoastaan kolmessa muussa maassa ja se on jäänyt vaille patenttisuojaa useissa X:lle tärkeissä maissa. X on peruuttanut patenttihakemuksensa Euroopan patenttivirastossa sen todettua, ettei patenttia voida myöntää puuttuvan keksinnöllisyyden vuoksi.

X on ilmoittanut hyväksyvänsä hakijoiden käsityksen siitä, että keksinnön arvo määritetään lisenssianalogiaa soveltamalla.

X:n mukaan tyypillinen lisenssiprosentti alalla on 1 % ottaen huomioon suuret valmistusmäärät, maailmanlaajuiset operaatiot sekä markkinaosuusjakaumat.

Keksinnön valmiusaste on 60 %. Keksintö on vaatinut runsaasti jatkokehitys- ja korjaustöitä ja siihen jouduttiin tekemään joukko korjauksia jo ennen kuin se voitiin sisällyttää ensimmäisenä versiona tuotteeseen.

Patenttien hakukustannukset ovat koko patenttiperheen osalta vuosina 1996-2002 olleet x euroa ja vuosimaksut x euroa.

Työsuhdekerroin on 2 + 1 + 3 = 6 eli 8,5 %.

LAUSUMAT                     

Hakijat ovat oma-aloitteisesti toimittaneet työsuhdekeksintölautakunnalle lausuman X:n vastineen johdosta ja sen liitteenä laskelman kohtuullisen korvauksen määrästä. Hakijoiden mukaan lisenssiprosentti on 3 % ja valmiusaste 60 %. 

X on oma-aloitteisesti toimittanut työsuhdekeksintölautakunnalle lisälausuman hakijoiden lausuman johdosta ja ilmoittanut, että hakijoiden käyttämä laskentakaava ei sovellu nyt kysymyksessä olevaan keksintöön, koska siinä ei ole keksinnön arvon osalta otettu huomioon muiden teknisten seikkojen kuin keksinnön merkitystä eikä muiden kuin teknisten seikkojen merkitystä. Lisäksi laskelmassa käytetty lisenssiprosentti ja työsuhdekerroin ovat liian korkeat.

X on antanut työsuhdekeksintölautakunnan pyytämän lisälausuman. X on ilmoittanut, että kysymyksessä olevaa keksintöä on käytetty tuotteissa 2, joiden osuus kaikista myydyistä keksinnön sisältävistä tuotteiden kappalemääristä on vajaat 3 %. Tuotteiden 2  myynti sisältyy keskimääräiseen myyntihintaan  ja liikevaihtoon.

Keksintöä ei ole hyödynnetty laitteissa 3.
 

TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentin mukaan milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, työntekijällä on oikeus saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus. Hakijat ovat edellä mainittujen muiden keksijöiden kanssa tehneet kyseessä olevan keksinnön X:n palveluksessa ollessaan ja X on ottanut oikeudet keksintöön. Hakijoilla on siten mainitun säännöksen nojalla oikeus saada X:ltä kohtuullinen korvaus.

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentin mukaan korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.

Keksinnön arvon määrittäminen

Oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetun asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa keksinnön arvolla tarkoitetaan sen taloudellista arvoa. Arvoa määrättäessä on otettava huomioon taloudellinen kokonaisvaikutus myös silloin, kun keksintö muodostaa vain osan suurempaa kokonaisuutta. Niin ikään on otettava huomioon sekä keksinnön arvo työnantajan että tämän konserniin kuuluvan yrityksen omassa käytössä että oikeuksien luovuttamisesta saatu hyöty.

Työsuhdekeksintötoimikunnan mietinnön mukaan keksinnön taloudellisen kokonaisvaikutuksen huomioon ottaminen tarkoittaa, että sinänsä pieneen osatekijään liittyvällä keksinnöllä voi olla olennaista merkitystä kokonaistuotteen markkinoinnin ja myynnin kannalta (KM 1984:45, s.41). Keksinnön taloudellinen kokonaisvaikutus ei välttämättä ole suorassa suhteessa sen taloudelliseen tai fyysiseen osuuteen siitä kokonaisuudesta, josta se muodostaa osan. Keksintö voi esimerkiksi muodostaa koko tuotteen ydinosan tai keksinnöllä voi olla keskeinen vaikutus suuren kokonaistuotteen kilpailukykyyn sekä markkinointiin. Toisaalta on myös mahdollista, että keksinnöllä ei ole mitään taloudellista vaikutusta liiketoimintaan.

Työsuhdekeksintöasetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan keksinnön arvo on ensisijaisesti määritettävä sen mitattavan taloudellisen hyödyn perusteella, joka työnantajalle tulee keksinnön käyttöönottamisesta, kuten keksinnön tuottamasta raaka-aine-, työvoima- tai energiasäästöstä (hyötyarvomenetelmä). Koska asianosaiset ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että keksinnön arvo on määriteltävä lisenssianalogiaa soveltaen, määrittelee lautakunta keksinnön arvon mainitun säännöksen 3 momentin mukaan lisenssisopimuksiin vertaamalla.

Riidatonta on, että X on vuosina 1995-2003 myynyt ko. teknologiaa hyödyntäviä tuotteita 1, joissa keksintöä on käytetty, x kappaletta, ja että tuotteen keskimääräinen myyntihinta on x euroa. Edellä mainittua myyntiä vastaava kokonaisliikevaihto on  siten x euroa.

Riitaista on, sisältyykö edellä mainittuun myyntimäärään ja liikevaihtoon tuotteiden 2, joissa keksintöä on hyödynnetty, myyntimäärä ja liikevaihto. Riitaista on myös se, onko keksintöä hyödynnetty laitteissa 3. Työsuhdekeksintölautakunnan toimivalta rajoittuu työsuhdekeksintölain 11 §:n nojalla lausunnon antamiseen työsuhdekeksintölain soveltamista koskeviin asioihin. Edellä sanotut riitaiset kysymykset edellyttävät näytön vastaanottamista. Tältä osin toimivalta kuuluu työsuhdekeksintölain 12 §:n nojalla Helsingin käräjäoikeudelle eikä työsuhdekeksintölautakunta ole toimivaltainen lausumaan asiasta. Työsuhdekeksintölautakunta toteaa kuitenkin, että mikäli tuotteiden 2 myyntimäärä ei sisälly edellä sanottuun liikevaihtoon tai mikäli keksintöä hyödynnetään hakijoiden esittämällä tavalla laitteissa 3, hakijoilla on oikeus kohtuulliseen korvaukseen näiltä osin jäljempänä selostetun laskentakaavan mukaisesti. X on työsuhdekeksintölain 7a §:n nojalla velvollinen antamaan hakijoille keksinnöstä maksettavan korvauksen määrittämiseksi tarpeelliset tiedot.

Edellä sanotun perusteella keksinnön arvoa määrättäessä huomioon otettava liikevaihto on x euroa. Tästä liikevaihdosta on vielä eroteltava toisaalta se osuus, joka on muiden teknisten ratkaisujen kuin nyt kysymyksessä olevan keksinnön aikaansaamaa, ja toisaalta se osuus, joka on muiden kuin teknisten ratkaisujen aikaansaamaa.

Lautakunnan lausunnossa selostettujen tekniset seikat huomioon ottaen lautakunnan arvio on, että keksinnön osuus tuotteen teknisistä ratkaisuista on 30 %.

Työsuhdekeksintölautakunnan lausunnossa selostettujen seikkojen perusteella lautakunta katsoo, että teknisten ratkaisujen merkitys ja erityisesti keksinnön merkitys liikevaihdon syntymiselle on oletettavasti ollut suurempi keksinnön käytön alkuaikoina. Näiden seikkojen perusteella muiden kuin teknisten seikkojen osuudeksi liikevaihdosta voidaan työsuhdekeksintölautakunnan arvion mukaan katsoa 50 %.

Edellä mainitun perusteella keksinnön osalle tulevan liikevaihdon määräksi saadaan sen jälkeen, kun edellä tarkoitettujen ei-teknisten ja muiden teknisten tekijöiden osuus on eliminoitu, 0,3 * 0,5 * x  euroa eli x euroa.

Lisenssiprosentti

X:n mukaan lisenssiprosentti on 1 % ottaen huomioon tuotteen suuret valmistusmäärät, maailmanlaajuiset operaatiot sekä markkinaosuusjakaumat.  Hakijoiden mukaan lisenssiprosentti on 3 %, koska se vastaa vuosina 1995-2003 vallinnutta markkinatilannetta.

Lisenssiprosentit vaihtelevat aloittain ja markkinoittain. Tuotelisenssiprosentit vaihtelevat alasta toiseen 0,1 % -8 %:n välillä (Timo Kivi-Koskinen, 2002: Työsuhdekeksinnöt, s. 85). Jos markkinoiden volyymi on suuri, voidaan ajatella, että prosentti alenee verrattuna aloihin, jossa markkinoiden volyymi on vähäinen (Rainer Oesch-Heli Pihlajamaa, 2003: Patenttioikeus, Keksintöjen suoja, s. 240).

Tässä tapauksessa kysymys on tuotteesta, jota myydään maailmanlaajuisesti ja myynnin määrä on huomattava.

Mainittujen seikkojen lisäksi lisenssiprosentin suuruuteen voi vaikuttaa patentin tuottaman suojan laajuus. X on ilmoittanut peruuttaneensa patenttihakemuksen Euroopan Patenttivirastossa ja Japanissa Euroopan patenttiviraston todettua välipäätöksellään, että keksintöä ei voi patentoida puuttuvan keksinnöllisyyden vuoksi. Näin ollen patentin tuottaman suojan laajuus on tässä tapauksessa lisenssiprosenttia alentava tekijä.

Edellä sanotun perusteella työsuhdekeksintölautakunta katsoo, että lisenssiprosenttina voidaan pitää 2 %.

Valmiuskerroin                     

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että valmiuskerroin on 0,6.

Patentoimiskustannukset ovat x euroa.

Keksinnön arvo             

Edellä mainitun perusteella keksinnön arvoksi saadaan (x euroa * 0,02  * 0,6) - patentoimiskustannukset.

Hakijoiden osuus keksinnöstä

Keksijöiden osuuksien määrittämistä vaikeuttaa se, ettei keksinnöstä ole tehty työsuhdekeksintölain 5 §:n mukaista ilmoitusta. Myöskään siirtokirjassa ei ole määritelty keksijöiden osuuksia keksinnöstä. Patenttiin  keksijöiksi on merkitty hakijoiden lisäksi viisi muuta keksijää. Lautakunta toteaa, että kunkin keksijän osuuden tulee vastata hänen osuuttaan keksinnön syntyprosessissa. Osuuksia on pidettävä yhtä suurina, ellei muuta ilmene.

Muun selvityksen puuttuessa lautakunta arvioi kunkin hakijan osuudeksi keksinnöstä 1/8.

Muut kohtuulliseen korvaukseen vaikuttavat seikat

Kuten edellä on todettu, työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentin mukaan kohtuullista korvausta määrättäessä on keksinnön arvon ja työnantajan saaman oikeuden laajuuden ohella otettava erityisesti huomioon työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle. Työsuhdekeksintöasetuksen 5 §:n mukaan arvioitaessa työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettujen työsopimusten ehtojen ja työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitystä keksinnön syntymiselle on kiinnitettävä huomiota siihen, miten tehtävä on asetettu ja ratkaistu, kuten millä tavalla työnantajan teknologiaa ja laitteita on hyödynnetty, sekä siihen, mikä on keksijän asema sekä hänen työehtonsa ja tehtävänsä työnantajan palveluksessa.

Työsuhdekerroin 

                 

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että hakijoille on annettu työtehtävä ilman, että samalla olisi annettu ratkaisutapa. Hakijat ovat olleet X:n palveluksessa useita vuosia ennen keksinnön syntymistä. X on ilmoittanut, että keksintöön johtanutta kehityshanketta on edeltänyt yhtiön teettämä tutkimus sekä erään yrityksen suorittama tutkimustyö. Näihin seikkoihin nähden lautakunta katsoo, että hakijat ovat joka tapauksessa päätyneet ratkaisuun ammattinsa ja sen edellyttämään koulutukseen kuuluvien sekä työsuhteessa suorittamiensa töiden ja tällöin saavuttamiensa kokemusten ja tietojen perusteella samoin kuin niiden teknisten apuvälineiden, tutkimustulosten ym. avulla, jotka työnantaja on antanut keksijöiden käyttöön.  Keksintöä tehtäessä A:n ja C:n tehtävänimike on  “electronics engineer” ja B:n ohjelmistosuunnittelija.  Näiden seikkojen perusteella lautakunta katsoo, että työsuhdekerroin on kunkin hakijan osalta 8,5 %.

Yhteenveto kohtuullisen korvauksen määrästä

Työsuhdekeksintöasetuksen 7 §:n mukaan kohtuullinen korvaus on määritettävä siten, että se muodostuu osaksi kertakorvauksesta ja osaksi rojaltikorvauksesta.

Vuosilta 1995-2003 toteutuneen tuotteen 1 myynnin, jossa keksintö on hyödynnetty, osalta X on velvollinen suorittamaan hakijoille kullekin kertakorvauksen, jonka suuruus on 1/8 eli 0,125 * x euroa * 0,085.

X saa vähentää tuosta määrästä hakijoille mahdollisesti jo suorittamansa korvaukset.

Edellä sanotun jälkeistä aikaa koskevan tuotteiden valmistuksen osalta, jossa keksintöä hyödynnetään, X on velvollinen suorittamaan kullekin hakijalle rojaltikorvauksen, joka on 0,125 * 0,3 * 0,5 * 0,02 * 0,6 * 0,085 eli 0,000019125 * tuotteen liikevaihto.

 

Antti Kuningas                          Katja Mäki

puheenjohtaja                         sihteeri

 

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet: Toivo Jalonen, Christina Karlia-Palomäki, Antti Kuningas, Eero Mantere, Pekka Salomaa, Arjo Suonperä ja Juha Teerimäki.