Ydinenergialainsäädäntö
Ydinenergialaki (990/1987) ja ydinenergia-asetus (161/1988) ovat tärkeimmät Suomen ydinenergialainsäädännön oikeuslähteet. Ydinenergialainsäädännön tarkoituksena on varmistaa, että ydinenergian käyttö on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Ydinenergian käytön on lisäksi oltava ihmisen ja ympäristön kannalta turvallista, eikä se saa edistää ydinaseiden leviämistä.
Ydinenergialainsäädännön tavoitteisiin pyritään yhtäältä kattavalla yksityiskohtaisella sääntelyllä ja toisaalta säännösten noudattamisen valvonnalla. Valvonnan toteuttamisessa keskeinen keino on ydinenergian käytön luvanvaraisuus. Lähes kaikkeen toimintaan, joka ydinenergialaissa on määritelty ydinenergian käytöksi, on toiminnanharjoittajalla oltava lain mukainen lupa.
Luvanvaraisen toiminnan harjoittajalle on ydinenergialaissa säädetty useita velvollisuuksia. Esimerkiksi toiminnanharjoittaja, joka käyttää ydinenergian tuottamiseen tarkoitettua laitosta, on velvollinen huolehtimaan käytön turvallisuudesta. Edelleen hänen on huolehdittava käytön seurauksena syntyneiden ydinjätteiden huollosta ja vastattava huollon kustannuksista. Toiminnanharjoittajien velvollisuuksien täyttämistä valvovat käytännössä erityisesti Säteilyturvakeskus ja työ- ja elinkeinoministeriö.
Ydinenergian käyttöön ja valvontaan liittyy useita kansainvälisiä sopimuksia. Kansainvälisten sopimusten velvoitteet ja periaatteet pannaan täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä. Kansallinen ydinenergialainsäädäntö täyttää sopimusvelvoitteet, joihin Suomi on sitoutunut. Myös Euroopan unioni sääntelee ydinenergia-alaa Euratom –sopimuksen puitteissa.
Informaatiota haitallisen säteilyn käyttöä koskevista periaatteista ja lainsäädännöstä löydät Säteilyturvakeskuksen kotisivuilta ja säteilylaista (592/1991).
