3/2000

Työntekijä oli työnantaja X:n palveluksessa ollessaan tehnyt taipumakompensoidun telan päätytiivisteratkaisua koskeneen keksinnön (keksintö A). Työntekijän sittemmin lokakuussa 1998 siirryttyä työnantaja Y:n palvelukseen työntekijä oli tehnyt toisen tiivisteratkaisua koskevan keksinnön (keksintö B), josta hän oli tehnyt ilmoituksen työnantajalleen lokakuussa 1999. Kysymys työnantaja Y:n oikeudesta keksintöön B työsuhdekeksintölain 4 §:n mukaan, kun keksintö ei ollut syntynyt työntekijälle kuuluneiden työtehtävien täyttämiseksi tapahtuneen toiminnan tai työntekijälle annetun tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena.

Työsuhdekeksintölain 4 §:n 1 momentin mukaan, jos keksintö on syntynyt käyttämällä olennaisesti hyväksi työnantajan liikkeessä tai laitoksessa saavutettuja kokemuksia, työnantajalla on oikeus, mikäli keksinnön hyväksikäyttö kuuluu hänen toiminta-alaansa, saada kokonaan tai osittain oikeus keksintöön.

Huomioon ottaen työntekijän keksinnön A tekemisen yhteydessä saavuttama kokemus sekä toisaalta se, että työntekijä keksinnön B tehdessään oli ehtinyt olla vain lyhyen aikaa työnantaja Y:n palveluksessa, ja kun asiassa ei myöskään työnantaja Y:n toimesta ollut esitetty mitään erityistä selvitystä työntekijän työnantaja Y:n palveluksessa saavuttamien kokemusten mahdollisesta vaikutuksesta nimenomaan keksinnön B syntymiseen, työsuhdekeksintölautakunta katsoi jääneen selvittämättä, että työntekijän työnantaja Y:n palveluksessa saavuttamat kokemukset olisivat työsuhdekeksintölain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti vaikuttaneet keksinnön B syntymiseen. Asiassa esitetty huomioon ottaen ei lautakunnan käsityksen mukaan voitu kuitenkaan katsoa, että keksinnön tekeminen olisi tapahtunut ilman minkäänlaista yhteyttä työntekijän työsuhteeseen työnantaja Y:hyn nähden.

Työsuhdekeksintölautakunta siten katsoi, että keksintöön B oli sovellettava työsuhdekeksintölain 4 §:n 2 momenttia ja että työnantaja Y oli näin oikeutettu saamaan keksintöön siinä tarkoitetun käyttöoikeuden.