På svenska | In English | Tekstiversio | Sivukartta | Palaute | Yhteystiedot Tarkennettu haku
Suurenna Pienennä
työ- ja elinkeinoministeriö

Osaamisklusterit alueiden voimien yhdistäjänä – Osaamiskeskusohjelman (2007–2013) väliarviointi

Liitetiedosto Osaamisklusterit alueiden voimien yhdistäjänä – Osaamiskeskusohjelman (2007–2013) väliarviointi Osaamiskeskusohjelman (2007-2013) väliarvioinnin liitteet
Sarja Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja
Sarjanumero 44/2010
Julkaisuvuosi 2010
Osasto Innovaatio-osasto
ISSN (sähköinen) 1797-3562
ISBN (sähköinen) 978-952-227-409-0
Sivumäärä 101
Kieli suomi
Saatavuus Verkkojulkaisu
Tiivistelmä Osaamiskeskusohjelma on alueiden kehittämislain (602/2002) mukainen määräaikainen erityisohjelma, jonka tavoitteena on kansainvälisesti korkeatasoisen osaamisen hyödyntäminen alueellisten vahvuuksien pohjalta. Ohjelmaa on toteutettu vuodesta 1994 alkaen. Ohjelmasta saatujen hyvien kokemusten perusteella sitä on laajennettu kahteen otteeseen vuosina 1999 ja 2003.
Vuonna 2007 ohjelmassa otettiin käyttöön uusi klusteripohjainen toimintamalli, jonka tarkoituksena on ollut lisätä alueiden ja osaamiskeskusten välistä yhteistyötä, tehostaa hajallaan olevien resurssien hyödyntämistä, lisätä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä tarvittavaa kriittistä massaa sekä parantaa alueiden vetovoimaa. Tavoitteena on tätä kautta myös terävöittää alueiden välistä erikoistumista ja työnjakoa. Ohjelmaa toteuttamaan valittiin 13 osaamisklusteria, joihin kuuluu 21 osaamiskeskusta ja 6 liitännäisjäsentä.
Uuden klusteriperusteisen toimintamallin toimivuuden arviointi on tämän väliarvioinnin päätehtävä. Klusterimallin tarkastelun ohella arvioinnissa analysoidaan kunkin klusterin toimintaa sekä toiminnan onnistuneisuutta ja tuloksellisuutta ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Lisäksi käsitellään ohjelman asemaa ja roolia kansallisessa innovaatiopolitiikassa sekä arvioidaan ohjelman johtamista ja koordinointia. Koska arvioinnin päähuomio on ollut klusteritoiminnassa ja ohjelman roolissa kansallisella tasolla, alueellisten osaamiskeskusten toimintaa ja tuloksellisuutta ei arvioida yksityiskohtaisesti.
Arvioinnin perusteella klusterimalli on ollut sinänsä oikean suuntainen ratkaisu osaamiskeskusohjelman kehittämiseksi vastaamaan muuttuvan innovaatiotoiminnan tarpeita. Klusterimalli on tuonut ohjelmaan selkeän kansallisen ulottuvuuden, jossa on mahdollista hyödyntää alueiden välistä kansallista synergiaa aiempaa paremmin ja minimoida päällekkäistä työtä eri alueilla. Klusteritoiminta on kannustanut alueita tietoisemmin pohtimaan vahvuuksiaan ja roolejaan osana kansallista kokonaisuutta ja aktivoinut osaamis- ja sovellusalarajat ylittävien hankkeiden muodostamista.
Klusteritoiminnan hyötyjen realisoituminen ja niiden osoittaminen eri toimijoille on kuitenkin vienyt aikaa ja käytännön toteutus ei kaikilta osin ole onnistunut odotetusti. Toiminnan onnistumisessa on klustereiden välillä huomattavia eroja. Jo lähtökohtaisesti klusterin kehitysvaihe ja verkostoitumisen aste ovat tarjonneet erilaiset lähtökohdat yhteistyölle. Alueiden välisen työnjaon ja erikoistumisen eteneminen on useissa klustereissa kesken. Uusien toimintatapojen rakentamiseen ja yhteistyökäytäntöjen löytämiseen on kulunut aikaa, mikä näkyy tulosten syntymisen hitautena. Ohjelmalle asetettu tavoite aikaansaada entistä suurempia ja vaikuttavampia alueiden yhteisiä hankkeita ei ole toteutunut. Vaikka alueiden yhteisten hankkeiden määrä on kasvanut suotuisasti, on niiden keskikoko ollut selvästi pienempi kuin alueellisesti toteutettujen hankkeiden.
Ohjelman rooli kansallisessa innovaatiojärjestelmässä ei ole periaatteessa ongelmallinen, mutta käytännössä sen roolin kirkas-taminen ja viestiminen toimijoille kaipaa edelleen kehittämistä. Sekä ohjelman yhteistyökumppanit että ohjelmaa toteuttavat tahot peräänkuuluttavat ohjelman fokuksen kirkastamista. Ohjelman vaikutusten osoittamisessa käytettäviin keskeisiin seurantaindikaattoreihin liittyy ongelmia. Mittaristo tulisikin suoremmin kytkeä ohjelman perustoimintoihin. Lisäksi seurantaan tulisi muodostaa selkeät yhtenäiset kriteerit ja käytännöt.
TEM:n yhdyshenkilö: Innovaatio-osasto/Pirjo Kutinlahti, puh. 010 606 3548

Kompetenscentrumprogrammet är ett av statsrådets tidsbestämda specialprogram enligt regionutvecklingslagen (602/2002) och det syftar till utnyttjande av internationellt högklassig kompetens utifrån regionala styrkor. Programmet har genomförts sedan år 1994. Utifrån de goda erfarenheter som programmet har gett, utvidgades det i två omgångar, under åren 1999 och 2003.
År 2007 togs inom programmet i bruk en ny klusterbaserad verksamhetsmodell, vars syfte har varit att öka samarbetet mellan regionerna och kompetenscentrumen, effektivisera utnyttjandet av spridda resurser, öka den kritiska massa som behövs i forskning och produktutveckling samt att förbättra regionernas dragningskraft. Avsikten är att därigenom också skärpa specialiseringen och arbetsfördelningen mellan regionerna. För genomförandet av programmet utsågs 13 kompetenskluster, i vilka ingår 21 kompetenscentrum och 6 associerade medlemmar.
Utvärderingen av hur den nya klusterbaserade verksamhetsmodellen har fungerat är huvuduppgiften för denna halvtidsutvärdering. Utöver granskningen av klustermodellen analyseras i utvärderingen varje klusters verksamhet samt hur verksamheten har lyckats och hur resultatrik den har varit under de tre första åren. Dessutom behandlas programmets ställning och roll i den nationella innovationspolitiken samtidigt som ledningen och koordineringen av programmet utvärderas. Eftersom huvudvikten i utvärderingen har varit förlagd till klusterverksamheten och programmets roll på nationell nivå, utvärderas inte de regionala kompetensklustrens verksamhet och resultat i detalj.
Enligt utvärderingen har klustermodellen i och för sig varit en lösning i rätt riktning för att utveckla kompetenscentrumprogrammet till att svara på den föränderliga innovationsverksamhetens behov. Klustermodellen har gett programmet en tydlig nationell dimension, där det är möjligt att bättre än tidigare utnyttja den nationella synergin mellan regionerna och minimera överlappande arbete i olika regioner. Klusterverksamheten har sporrat regionerna att mer medvetet begrunda sina styrkor och sina roller som en del av den nationella helheten och aktiverat bildandet av projekt som överskrider kompetens- och tillämpningsgränserna.
Att realisera nyttan av klusterverksamheten och visa den för olika aktörer har dock tagit tid och det praktiska genomförande har inte till alla delar lyckats enligt förväntningarna. Det råder betydliga skillnader mellan klustren med avseende på hur verksamheten har lyckats. Beroende på klustrens utvecklingsfaser och grad av nätverksbildning har redan utgångspunkterna för samarbetet varit olika. I många kluster har arbetsfördelningen och specialiseringen mellan regionerna inte framskridit särskilt långt. Att bygga upp nya verksamhetsformer och hitta samarbetsrutiner har tagit tid, vilket har betytt att resultaten har uppstått långsamt. Programmets mål, som var att få till stånd allt större och effektfullare gemensamma projekt för regionerna, har inte förverkligats. Fastän regionernas gemensamma projekt har ökat på ett gynnsamt sätt, har deras medelstorlek varit klart mindre än de regionalt genomförda projekten.
Programmets roll i det nationella innovationssystemet är i princip inte problematisk, men i praktiken är det nödvändigt att rollen förtydligas och bättre kommuniceras till aktörerna. Såväl samarbetspartnerna i programmet som de organisationer som genomför programmet efterlyser en tydligare fokus för programmet. Det finns ett problem med de centrala uppföljningsindikatorerna, som används för att visa programmets effekter. Mätinstrumenten bör mer direkt kopplas till programmets grundläggande funktioner. För uppföljningen bör dessutom utformas tydliga, enhetliga kriterier och rutiner.
ANM kontaktperson: Innovationsavdelningen/Pirjo Kutinlahti, tfn 010 606 3548

The Centre of Expertise Programme is a fixed-term special programme in compliance with the Act on Regional Development (1651/2009), aimed at exploiting expertise of an internationally high standard on the basis of regional strengths. The programme has been in place since 1994, and, on the basis of the positive experiences gained, it has been extended twice, in 1999 and 2003.
In 2007, the programme began to utilise a new, cluster-based operating model aimed at enhancing co-operation between regions and centres of expertise, improving efficiency in utilisation of scattered resources, increasing research and product development activities toward the critical mass required, and improving the attractiveness of regions. The aim in this is also to sharpen specialisation and division of duties between regions. In total, 13 competence clusters, including 21 centres of expertise and six associate members, were selected to implement the programme.
The main task of this interim evaluation is to assess the functionality of the new, cluster-based operating model. In addition to reviewing the cluster model as a whole, the evaluation will analyse the operations of each cluster, alongside the success and effectiveness of operations in the first three years. Moreover, the position and role of the programme in national innovation policy will be analysed in the assessment of programme management and co-ordination. Since the main focus of evaluation has been on cluster operations and the role of the programme on the national level, the operations and profitability of regional centres of expertise are not assessed in any further detail.
The evaluation has shown that the cluster model has been the right solution as it stands in development of the Centre of Expertise Programme to meet the needs of changing innovation activity. The cluster model has introduced a distinct national dimension to the programme, facilitating better exploitation of inter-regional national synergies and minimising overlap of efforts between regions. Cluster-based activity has motivated regions to consider more consciously their strengths and roles as part of the nationwide whole and has activated the establishment of projects across fields of competence and application.
Realisation of the benefits in cluster-based activity, and proving them to various actors, has, however, taken time and practical implementa-tion has not succeeded as expected in all respects. The success of operations varies markedly from one cluster to the next. Basically, the stage of development and degree of networking of specific clusters have provided different premises for co-operation. Inter-regional division of duties and specialisation are still under development in many clusters. Creation of new methods of operation and the establishment of co-operation practices has taken time, which is reflected in the slow pace of reaching results. The objective set for the programme – i.e., to achieve larger and more impressive joint projects of regions – has not been met. Even though the number of joint projects between regions has seen positive growth, they have been clearly smaller in their average size than regionally implemented projects are.
In principle, the programme’s role in the national innovation system is not problematic, but in practical terms, further development is still required in clarifying its role and communicating it to actors. Both the programme’s partners and parties implementing the programme call for sharpening programme focus. Problems are associated with the key monitoring indicators used in proving the impacts of the programme. Therefore, the set of indicators should be more clearly linked with the basic functions of the programme. In addition, clear uniform criteria and practices should be established for programme monitoring.
MEE contacts: Innovation department/Pirjo Kutinlahti, tel. +358 10 606 3548

Palaa julkaisulistaan


Sivua viimeksi päivitetty: 28.1.2013
Tulosta sivu