Aalto Entrepreneurship Society: Aalto-yliopisto – yrittäjyyden ja kaupallistamisen haaste ja mahdollisuus

Muuttaako se oikeasti mitään, jos laitetaan opiskelijoita ja tutkijoita kolmesta eri yliopistosta samaan huoneeseen työskentelemään keskenään?

Olemme kuulleet, että yksilöt keksivät ideat, eivät ryhmät. Tähän emme kuitenkaan usko. Luovuus vaatii sen, että ongelmista ja ratkaisuista keskustellaan ja ideat saavat palautetta. Joku porukasta saattaa keksiä sen koko pelikentän muuttavan idean, mutta sitä ei pysty tekemään yksin.

Aalto-yliopisto tarjoaa sekä tutkijoille että opiskelijoille mahdollisuuden työskennellä yhdessä, mutta paljon on vielä tekemättä, mikäli me haluamme menestyä kasvuyrittäjien koulimisessa ja uusien hankkeiden läpiviemisessä. Tämä artikkeli on kirjoitettu opiskelija- ja tutkijanäkökulmasta kertoen siitä, mitä olemme oppineet työskennellessämme startup-yritysten, opiskelijoiden, ei-yrittäjien sekä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole juurikaan kiinnostuneita yrittäjyydestä.

Meillä on ideoita siitä, mitä pitäisi muuttaa, jotta yrittäjyyttä vaalittaisiin. Käymme käsiksi näihin haasteisiin keskustelemalle kolmesta tärkeästä palasesta, joilla menestyksekäs innovaatio rakentuu:

1.    Markkinamahdollisuus ja teknologia
2.    Tiimi ja mentorit
3.    Intohimo ja kansainväliset yhteydet

Markkinamahdollisuudella ja teknologialla tarkoitetaan niiden ongelmien tunnistamista, jotka ovat ratkaisemisen arvoisia sekä teknologian hyödyntämistä sellaisen luomiseksi, joka ei aiemmin ole ollut mahdollista. Jotta voisimme luoda yrittäjiä, opiskelijat ja tutkijat täytyy altistaa ongelmille ja uusille teknologioille.

Haaste, jonka nykypäivänä kohtaamme, liittyy siihen, että opiskelijoille ja tutkijoilla ei ole aikaa tai intohimoa ajatella tai kokeilla uusia asioita. Tämän lisäksi opiskelijoiden ei ajatella kykenevän luomaan mitään uutta – ainoastaan oppimaan. Opettelemme listoja ulkoa, jotka on mahdollista lukea iPhonen muistista neljässä sekunnissa. Teemme tehtävämme täsmälleen niiden ohjeiden mukaan, jotka olemme saaneet opettajaltamme – koska se on ainoa tapa saada hyviä arvosanoja.

Meidän on annettava opiskelijoille – ensimmäisestä vuodesta alkaen – mahdollisuus tutustua uusiin teknologioihin. Emme luota opiskelijoihin tarpeeksi. Laitamme heidät oppimaan alhaalta ylös, osa osalta ilman, että heillä on ollenkaan mahdollisuutta kehittää kokonaisuutta. Meidän on sekoitettava suurempi määrä ihmisiä, annettava tutkijoiden kertoa siitä, mitä he tekevät, ja värvättävä opiskelijoita heidän tutkimustiimeihinsä. Opiskelijat eivät ole ainoastaan kokemattomia, vaan he myös kysyvät tyhmiä kysymyksiä, oppivat ja luovat. Emmekö voisi nähdä tämän asian positiivisessa valossa? Kohtelemme opiskelijoita, kuin heidän aivokapasiteettinsa ei olisi minkään arvoista ennen kuin he ovat lukeneet viisi vuotta kirjoja. Joissakin nokkelissa paikoissa asiat ovat toisinpäin – opiskelijoiden ankkuroimattomat mielet nähdään voiman lähteenä. Vaikka he eivät ymmärrä jotain tänään, voit luottaa siihen, että huomenna he ymmärtävät.

Olemme opetelleet ulkoa monia listoja, ja oppineet sen, että on tärkeämpää ymmärtää mikä on tärkeää kuin osata listoja ulkoa.

Tiimi ja mentorit – Nyt kun oikein ajattelemme, se tiimityö jota olemme tehneet yliopistossa, ei ole oikeaa tiimityötä. Meillä on ollut vain joukko samoilla tiedoilla varustettuja yksilöitä, jotka ovat työskennelleet yhdessä. Olemme myös unohtaneet yksinkertaisimman säännön: Parhaiten oppii niiltä, jotka ovat olleet paikalla asioiden tapahtuessa ja ehkä jopa tekemässä niitä. Tarvitsemme siis mentoreita tiimeihimme.

Jotta tiimityö olisi oikeaa tiimityötä, tiimiläisten täytyy olla toisiaan vahvistavia ja heidän tietonsa ja taitonsa toisiaan täydentäviä, he eivät saisi olla liian samankaltaisia. Tiimityössä on kyse omien heikkouksien tunnistamisesta, ja niiden ihmisten rekrytoimisesta, jotka paikkaavat näitä heikkouksia. Tarvitsemme lisää rajojarikkovia projekteja heti opintojen alussa. Vaaliaksemme yrittäjyyttä, ihmisten täytyy tulla yhteen missio mielessään. Antakaamme ensimmäisen vuoden opiskelijoiden valita ongelma, jonka he haluavat ratkaista, ja mahdollisuus ratkaista se poikkitieteellisissä tiimeissä. Ihmisten täytyy tavata ja keskustella uusista hankkeista sekä ongelmista, jotka odottavat ratkaisuaan.

Intohimo ja kansainväliset yhteydet – Intohimolla tarkoitamme joko intohimoa akateemista aihetta kohtaan, joka synnyttää halun kaivautumaan siihen syvemmälle, tai intohimoa ongelmaa kohtaan, joka puolestaan ajaa pohtijan etsimään ratkaisua. Kuinka nykyinen yliopistolaitos sitten vaalii intohimoa? Me opiskelemme vain luetteloita ja suoritamme tehtäviä ennalta määrättyjen sääntöjen mukaisesti. Meiltä vaaditaan nopeaa valmistumisaikaa, joka puolestaan vaatii yleensä 50 tunnin työviikkoa. Miten voisimme löytää aikaa oman intohimon luomiseen jotain asiaa tai ongelmaa kohtaan?

Kansainvälisyydellä tarkoitamme tarpeen antaa enemmän luennointiaikaa kansainvälisille puhujille. Meidän tulisi vietää myös paljon enemmän aikaa Yhdysvalloissa, Israelissa, Intiassa, Kiinassa, Brasiliassa ja Venäjällä ymmärtääksemme mitkä ongelmat ovat ratkaisun arvoisia, ja keiden kanssa kilpailemme näiden ongelmien ratkaisemisesta. Ihmisten ymmärtäessä mitä pienen Suomen ulkopuolella tapahtuu, sekä tuntiessa intohimoa jotakin kohtaan, oppiminen on automaattista ja menestys mahdollistuu. Koska ei ole järkevää tai käytännöllistä tankata kenenkään päätä täyteen Wikipedialla, miksemme sen sijaan keskittyisi herättämään ihmisten intohimoa ratkaisemaan jotakin? Sen sijaan, että hän seuraisi vain ennaltamäärättyä tuotantolinjaa opiskelijan tai tutkijan uteliaisuus, kyvykkyys sekä myös halukkuus ottaa vastuuta omasta urastaan kasvaisi hänen nähdessään tutkimusta, kuullessaan alumni-yrittäjien kokemuksia, sekä järjestäessään kansainvälisiä työpajoja ja luentoja.
 
Aalto-yliopistolla on suurenmoinen mahdollisuus kehittyä innovaatioiden sekä nopeakasvuisten, kansainvälisten yritysten veturiksi. Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin, että Aalto-yliopisto voi olla uuden, suomalaisen kasvuyrittäjyyskulttuurin katalyytti.

Aalto-yliopisto tarvitsee Stanfordin tapaan maailmanluokan teknologiahankeohjelman. Sitä ajamaan tarvitaan kokeneita yrittäjiä, sellaisia, joilla on kokemusta startup-yrityksistä, varainhankintaosaamista sekä suuri kansainvälinen kontaktiverkosto. Tällä hetkellä meillä on ruohonjuuritason katalyytti yliopistolähtöisille yrityksille, joka toimii hyvin. Hankeohjelma tai -puisto, joka tarjoaisi tilaa, voimavaroja, kursseja ja koulutusta tekisi Aalto-yliopistosta edelläkävijän kasvuyritysten saralla koko Euroopassa. Juuri tätä opiskelijat ja tutkijat tarvitsevat.

Riku Seppälä (tekn. yo), Kristo Ovaska (kauppat. kand.) ja Aku-Ville Lehtimäki (kauppat. kand.)

Kirjoittajat ovat Aalto Entrepreneurship Societyn (AES) hallituksen jäseniä. AES on opiskelijavetoinen organisaatio, joka edistää yrittäjyyttä ja muuttaa kulttuuria sekä auttaa opiskelijoita perustamaan kasvuyrityksiä tulevan Aalto-yliopiston piirissä.

Palaa otsikoihin