Aluestrategia 2020
Valtakunnallisia alueiden kehittämisen tavoitteita koskevan valtioneuvoston päätöksen mukaan aluepolitiikan ja EU:n koheesiopolitiikan valmistelun pohjaksi uudistetaan TEM:n johdolla alueiden kehittämisen pitkän aikavälin strategia vuoteen 2020. Edellinen vuoteen 2013 ulottuva valtakunnallinen pitkän aikavälin aluekehittämisstrategia valmistui helmikuussa 2003 (Sisäasiainministeriön julkaisuja 10/2003).
Aluekehittämisstrategian uudistamista varten työ- ja elinkeinoministeriö asettaa työryhmän toimikaudeksi 1.11.2008−31.10.2009. Työryhmän tehtävänä on valmistella ehdotus alueiden pitkän tähtäyksen kehittämisen peruslinjauksista ja toteuttamispolitiikasta vuoteen 2020 sekä varautumisesta EU:n rakennerahastokauteen vuoden 2013 jälkeen.
Pitkän aikavälin aluekehittämisstrategiaa hyödynnetään valtioneuvoston tehdessä alueiden kehittämistä koskevia ja siihen vaikuttavia päätöksiä. Aluekehittämisstrategia antaa aineksia valtakunnallisille alueiden kehittämisen tavoitteille, joista valtioneuvosto päättää määräajaksi hallituskauden alkuvaiheessa. Ministeriöt hyödyntävät aluekehittämisstrategiaa valmistellessaan hallinnonalalleen alueiden kehittämisen tavoitteita ja toimenpiteitä. Strategia on myös hallitusneuvottelujen tausta-aineistona.
Tarkastelun periaatteita
Aluepolitiikan yhteydessä pienellä aluepolitiikalla tarkoitetaan toimia, jotka tähtäävät suoraan alueiden kehittämiseen. Suurella aluepolitiikalla tarkoitetaan alueiden peruspalveluista huolehtimista valtionosuusjärjestelmän avulla ja kotitalouksien välisiä tuloeroja tasoittavia tulonsiirtoja. Myös mm. liikenteen infrastruktuurin ja teknologian kehittäminen ovat alueiden kehittämisen kannalta keskeisiä, vaikka niitä ensisijaisesti ohjaavat valtakunnalliset tavoitteet. Suuren aluepolitiikan merkitys alueiden kehityksessä on huomattava. Myös vero- tai perhepolitiikkaa voidaan tarkastella alueellisesta näkökulmasta.
Aluekehitysstrategiassa alueita tarkastellaan toiminnallisina kokonaisuuksina. Esimerkiksi kaupunkiseutujen toiminnallisiin alueisiin voi kuulua laajojakin maaseutualueita. Alueita tarkastellaan myös kehityskäytävien ja verkostojen avulla. Tärkeimpiin liikenneyhteyksiin rakentuvat vuorovaikutus- ja kehityskäytävät ulottuvat yhä useammin maakuntaa laajemmalle ja myös osaksi kansainvälistä verkostoa. Alueiden verkostot mahdollistavat laaja-alaisemman ja tehokkaamman alueiden kehittämisen.
Alueiden rooli kansantalouden näkökulmasta vahvistuu jatkuvasti. Niiden kyky kehittää osaamistaan, hyödyntää vahvuuksiaan, erikoistua sekä verkostoitua alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti on yhä tärkeämpää.
Vaikka kansallisen aluekehittämisohjelmarakenteen yksinkertaistaminen tuo kaikki alueet uuden kansallisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman alle tunnistetaan edelleen erilaisten kaupunkien, kaupunkien läheisen maaseudun ja harvaan asutun maaseudun ja saariston erilaiset tarpeet.
Alueiden kehittämisessä varaudutaan äkillisiin rakennemuutoksiin. Globalisaatio ja tuotantorakenteen muutokset aiheuttavat odottamattomia, äkillisiä ja vakavia uhkia alueiden kehitykselle erityisesti silloin, kun jokin toimiala vähentää merkittävästi työpaikkoja alueella tai lopettaa tuotantoyksikkönsä siellä kokonaan.
Suomi varautuu EU:n uuteen ohjelmakauteen vuoden 2013 jälkeen ja valmistelee laajapohjaisesti alueellista koheesiota koskevat kannat.
Aluestrategia 2020 -työn tausta-aineistoa
Suuralueseminaarien aineisto
Asiantuntijalausunnot
Aluestrategiavisiot
