Tutkimusjohtaja Petri Rouvinen: Kasvuyrittäjyys on valtiovallan erityisessä suojeluksessa...mutta miksi?

Yksi Vanhasen II hallituksen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman päätavoitteista on yrittäjien ja yritysten kasvuhakuisuuden kohentaminen. Yrittäjyyden, erityisesti kasvuhakuisen, edistäminen on siis korkealla poliittisella agendalla… mutta miksi?

Kasvuyrittäjyyden edistämisellä tavoitellaan tietenkin lisää työllisyyttä ja talouskasvua, joista molemmat ovat läheisessä yhteydessä kansalaisten hyvinvointiin. Tässä nettikolumnissa pohdin näitä perusteita; tulevissa kolumneissa perehdyn enemmän itse ilmiöön ja politiikan käytäntöön.¹

Lisää työllisyyttä?

Tarkkaan ottaen hallituksen mielenkiinnon kohteena lienee nettotyöllisyyden lisääminen Suomessa. Kasvava yritys parantaa nettotyöllisyyttä, jos se suoraan työllistää Suomessa aiemmalta työmarkkinastatukseltaan työttömän tai työelämän ulkopuolella olleen, joka ei muutoin työllistyisi, tai jos jo työelämässä olleeseen kohdistunut rekrytointi käynnistää ketjun, jolla on sama vaikutus.²

Lähellä täystyöllisyyttä hallituksen nettotyöllisyyteen liittyvä motiivi häviää. Ei-täystyöllisyyden aikoina se on olemassa, joskin sen empiirisestä merkityksestä Suomessa on ristiriitaisia arvioita.³ Taloudellisista kriiseistä toivuttaessa kasvuyrittäjyyden ja ylipäätään uusien yksiköiden rooli kuitenkin korostuu (ks. Ilmakunnas ja Maliranta 2004, Applied Economics Letters).

Nettotyöllisyysmotiivin merkitys siis vaihtelee taloustilanteen mukaan, mutta on nyt ja lähivuosina tavanomaista merkittävämpi.⁴

Parempaa työllisyyttä?

Määrän ohella hallitus on epäilemättä kiinnostunut myös työpaikkojen laadusta, johon sisältyvät kaikki työstä tekijälleen koituvat hyödyt.⁵ Ihmiset eivät vapaaehtoisesti hyppää ojasta allikkoon, joten pääsääntöisesti voidaan olettaa työn laadun paranevan työmarkkinastatuksen tai työpaikan vaihtuessa.⁶ Vaikka tieto tältä osin on vähäistä,⁷ voitaneen melko turvallisesti olettaa, että uusien työntekijöiden rekrytointi sinänsä parantaa työpaikkojen laatua.

Lisää talouskasvua?

Kansantulo henkeä kohden, jonka muutosta nimitän tässä talouskasvuksi, on työn tuottavuuden, keskimääräisten työajan ja työllisyysasteen tulo. Koska kahdella jälkimmäisellä on luonnolliset rajansa, vain tuottavuus voi olla pitkän aikavälin kasvun lähteenä.

Jos yritys pystyy kannattavasti laajentamaan liiketoimintaansa,⁸ sillä lienee positiivinen suora vaikutus tuottavuuteen koko talouden tasolla. Meikäläinen toimintaympäristö ei käytännössä näytä ruokkivan tai mahdollistavan kasvuyrittäjien laajenemissuunnitelmia – niinpä suora tuottavuusvaikutus on jäänyt pienehköksi.

Tuottavuuskasvu on jaettavissa kahteen pääosaan: toimivien yksiköiden sisällä tapahtuvaan tuottavuuden kehitykseen ja rakennemuutokseen.⁹ Suomen viime vuosikymmenien koko talouden tuottavuuskehityksestä karkeasti kolmasosa selittyy rakennemuutoksella.¹⁰

Kasvuyrittäjä vaikuttaa rakennemuutokseen monin tavoin: jo ennen varsinainen toiminnan aloittamista hän on koonnut työntekijöitä ja pääomaa sekä siten osaltaan kiristänyt kilpailua molemmilla panosmarkkinoilla. Kasvua tavoitellessaan yrittäjällä on joku tuotteeseen, palveluun tai toimintatapaan liittyvä ajatus, jolla hän avaa uusia markkinoita, laajentaa olemassa olevia ja/tai ”kähveltää” markkinaosuutta vakiintuneilta pelaajilta. Näin hän luo aloittaessaan uhan ja onnistuessaan realisaation kilpailun kiristymisestä sekä suoraan että epäsuorasti.¹¹ Lisäksi ainakin toteutuneen kasvun on täytynyt perustua ajatuksiin, jotka ovat edes jossain kohdin erilaisia kuin aiemman tarjonnan taustalla olleet (eli tuli tehdyksi niitä kuuluisia innovaatiota!). Kiristyvä kilpailu, ja jo uhka siitä, puolestaan kannustaa muita toimijoita nostamaan tuottavuuttaan ja innovoimaan.¹² 

Lisäksi kasvuyrittäjyys on myös markkinakokeilu: myös epäonnistuminen on asianosaisille oppimisprosessi – lisäksi se on oppi ja signaali myös markkinoilla oleville ja sinne aikoville.

Kasvuyrittäjyyden rooli rakennemuutoksessa ja innovaatiotoiminnan dynamiikassa voi hyvin olla sen tukemisen tärkein yksittäinen perustelu. Samalla se on tässä kolumnissa esitetyistä perusteluista huonoimmin ymmärretty ja tutkimuksellisesti haastavin.

Ei vain kasvuyrittäjyyttä vaan laajemminkin (kilpailun ajamaa) dynamiikkaa

Hyvinvoinnin tason ja lisäyksen kannalta jo olemassa olevien ja vakiintuneiden yritysten merkitys on selvästi kasvuyrittäjyyttä tärkeämpää. Itse asiassa hämmästyttävän suuri osa rakennemuutoksesta liittyy monitoimipaikkaisten yritysten sisäisiin järjestelyihin. Hallituksen implisiittisenä politiikkamotiivina onkin epäilemättä ollut kasvuyrittäjämäisen toiminnan edistäminen niin uusissa yrityksissä kuin vanhojen yritysten ja organisaatioiden sisällä,¹³ mikä kokonaisuuden kannalta onkin oikea painotus. Näin ymmärrettynä kasvuyrittäjyys on kaiken materiaalisen hyvinvointimme lisäämisen perusta.

Kansainvälisessä vertailussa suomalaisen yrittäjyyden silmiinpistävin piirre ei ole sen vähäisyys, vaan vähäiset kasvutavoitteet ja -mahdollisuudet. Usein syytetään kansanluonnetta ja kulttuuria, mutta toimintaympäristössä ja kannustimissa on viljalti kasvuyrittäjyyden käytännön esteitä. Vasta kun ne on poistettu, tiedämme mitä puuta haukkua. Lisäksi kasvuyrittäjyyteen liittyvät asenteet voivat kyllä muuttua nopeastikin, kuten vaikka Iso-Britannian esimerkki osoittaa.

Historiassa kasvuyrittäjyyden kansantaloudellinen rooli on ollut pienehkö, eikä sillä sinänsä voi perustella voimakkaita politiikkatoimia. Toisaalta yritysdynamiikka ylipäätään on hyvinvoinnin kannalta kaikki kaikessa ja esimerkiksi Yhdysvalloissa vaurauden lisääntyminen perustuu merkittävältä osin juuri kasvuyrittäjyyteen.

Tarvitsemmekin toimintaympäristön, joka sallii ja mahdollistaa suuret ja radikaalit irtiotot – kävipä itse liiketoiminnalle niin tai näin, kansantalouden näkökulmasta jo aggressiivinen kasvun yrittäminen, puhumattakaan siinä onnistumisesta, riittää hyvin.

Tutkimusjohtaja Petri Rouvinen
ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos


Kirjoittaja tekee TEMille esiselvitystä kasvuyrittäjyyden talousvaikutuksista. Hän kiittää Mika Pajarista, Mika Malirantaa ja Pekka Ylä-Anttilaa kommenteista.


¹Kasvuyrittäjyydellä tarkoitan tässä melko hiljattain aloitettua omistaja-yrittäjä vetoista liiketoimintaa, jossa aktiivisesti tavoitellaan merkittävää henkilöstön ja/tai liikevaihdon kasvua.

 ²En tässä käsittele mahdollisuutta, jossa rekrytointi tai yrityksen kasvu kohentaisi tai heikentäisi muiden yritysten tilannetta.

 ³Ainakin muutaman vuoden aikavälillä; kansainvälisessä kirjallisuudessa on viitteitä siitä, että kasvuhakuisuus saattaa realisoitua yllättävänkin myöhään yrityksen perustamisen jälkeen.

 ⁴Kasvuyrittäjyyden vs. muun liiketoiminnan nettotyöllistämisen rakenteesta ei ole kattavaa käsitystä, vaikka kysymystä voisi hyvinkin tutkia suomalaisilla aineistoilla.

 ⁵Kuten käteen jäävä raha, oppiminen ja mielihyvä (ml. mahdollisuudet työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen).

 ⁶Talous on kuitenkin aina kokonaisuus: resurssien sitoutuessa toiseen toimintaan ne ovat poissa muusta käytöstä (olettaen, että ne eivät muutoin olisi tyhjän panttina). Niinpä emme tarkkaan ottaen tiedä, millainen maailma olisi ilman tiettyä yritystä. On syytä tarkentaa, että tässä painopiste on työpaikkojen luonnissa: työpaikan vaihtuessa tekijälle koituva kokonaishyöty voi toki laskea, mutta syynä on ainakin keskimäärin edellisen työpaikan tuho, liiketoiminnan lopettaminen tai irtisanominen, eikä uuden luonti. Käytännössä Suomessa voi itse valita, hakeutuuko töihin vai ei.

 ⁷Kasvuyrittäjyyden vaikutusta työpaikkojen laatuun voitaisiin hyvinkin tutkia suomalaisilla aineistoilla, mutta toistaiseksi näin ei (tietääkseni) ole tehty.

 ⁸Panos- ja tuotosmarkkinoiden ollessa avoimia ja kilpailtuja.

 ⁹Tuottavampien syntyyn ja tuottamattomampien kuolemiin sekä tuottavampien tuottamattomampia ripeämpään kasvuun.

 ¹⁰Rakennemuutoksella tarkoitan siis myös yritys- ja toimipaikkatason, enkä siis vain toimialatason, muutosta.

 ¹¹Epäsuoralla viittaan tässä asiakkaan budjettirajoitteen kautta tulevaan vaikutukseen.

¹² Kilpailun ja innovaatiotoiminnan välinen yhteys ei kuitenkaan ole lineaarinen (ks. Kilponen ja Santavirta, Suomen Pankki, DP 10/2007).

 ¹³Englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään toisinaan termiä intrapreneurship.

Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma

Palaa otsikoihin