Rakenteellisia muutoksia?
Hallitus
valmistautuu sopeuttamaan julkista taloutta. Puhutaan tietysti budjettileikkauksista, mutta myös ”rakenteellisista” muutoksista. Työuria on
pidennettävä ”alusta, keskeltä ja lopusta.”
On
suuri tarve muuttaa myös elinkeinoelämän ja julkisen vallan rakenteita. Tässä
riittää työsarkaa ennen kaikkea työ- ja elinkeinoministeriölle. Yksi tehokkaan
ja markkinatalouden tunnuspiirteistä on hyvin toimiva kilpailu. Kilpailu
muuttaa rakenteita; vahvat yritykset menestyvät ja kasvavat ja heikot ja
tehottomat katoavat. Viime vaalikaudella toteutettiin kilpailulain
kokonaisuudistus. Lainsäädäntöä kiristettiin taas hieman. Eikö tämä riitä? No,
ei riitä.
Suomen kansantalouden tehokkuutta heikentää ainakin neljä merkittävää rakenteellista ongelmaa. Julkisen sektorin harjoittama elinkeinotoiminta rajoittaa osin tarpeettomalla tavalla yksityisen palvelusektorin kasvua. Selvyyden vuoksi sanon, että en nyt tarkoita sosiaali- ja terveyspalveluita. Toiseksi: lainsäädäntö sisältää edelleenkin tarpeettomia palvelusektorin kilpailua ja kasvua rajoittavia määräyksiä.
Kolmanneksi on selvää, että elintarvikeketjumme ei tällä hetkellä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kaiken kruunuksi on niin, että valtion elinkeinotukiviidakko on surkeasti perkaamisen tarpeessa. Tämän ovat TEM:ssäkin viime kuukausina tehdyt analyysit selvästi osoittaneet.
Eikö työurakysymys olekaan ratkaisevan tärkeä maan pitkän ajan kilpailukyvyn kannalta? No, kyllä se on. Mutta on myös hyvin tärkeää huolehtia kilpailun toimivuudesta, jatkuvasti. Ryhtyykö ministeriö joihinkin toimenpiteisiin tässä suhteessa? Todennäköisesti.
Raimo Luoma














