Haasteet kasvavat, kasvavatko mahdollisuudet?

Elinkeinopolitiikan tehtävänä on pyrkiä vaikuttamaan yritysten toimintaedellytyksiin ja kilpailukykyyn muuttuvissa olosuhteissa. Se millä menestyttiin vielä vuosikymmen sitten, ei välttämättä tuota menestystä jatkossa. Tästä yhtenä ajankohtaisena esimerkkinä on ICT-sektorin merkityksen väheneminen ja käynnissä oleva raju rakennemuutos.

Ydinkysymys kuuluukin kuinka voimme haastaa nämä synkät oletukset tulevaisuuden kehityksestä? Olemmeko tuomittuja tilanteeseen, jossa kansantalouden työpanos vähenee? Entä onko tuottavuuden kasvua mahdollista merkittävästi nopeuttaa ja asettaa sille konkreettinen, esimerkiksi kolmen prosentin vuosikasvutavoite?

Keväällä 2012 valmistuu useita tärkeitä selvityksiä, jotka määrittelevät elinkeinopolitiikan suuntaa tuleville vuosille. Näitä hyödynnetään tausta-aineistona mm. hallituksen strategiakeskustelun yhteydessä helmikuun lopulla, kehysriihen yhteydessä maaliskuussa sekä laajemmin valtioneuvoston tulevaisuusselonteon valmistelussa vuoden 2012 aikana.

Monet nykyisen elinkeinopolitiikan taustatekijät ja politiikkasuositukset säilyvät valideina. Olosuhteiden muuttuessa ja kansainvälisen kilpailun kiristyessä on löydettävä myös uusia keinoja, verotusta unohtamatta, joilla tuetaan suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä, monipuolistumista ja uutta kasvua.

On ratkaisevaa, että uuden ajan muutokset ja muuttuvat tarpeet ymmärretään ajoissa ja siten, että suomalaiset yritykset kykenevät hyödyntämään murrostilanteen kasvun ja uudistumisen lähteinään. Elinkeinopolitiikkaa tulee kehittää tästä näkökulmasta.

Toimenpiteiden tulee lisätä Suomen kilpailukykyä investointikohteena, vahvistaa suomalaisten yritysten kykyä ”napata” arvoa globaaleista arvoketjuista, edistää toimialojen myönteistä rakennemuutosta sekä tukea ihmisten kykyä siirtyä tuottavampiin ja mielekkäämpiin työtehtäviin.

Petri Peltonen